s Mammalaiffii: marraskuuta 2014

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. Adventin touhuja

Oikein ihanaa ja tunnelmallista 1. adventin iltaa kaikille!

 



Tänään sain Inkan kalenterin valmiksi, kun valoihin laitettiin patterit ja sytytettiin valot kalenteriin =) Tässä teille kuva siitä:

 

Mitäs tykkäätte?

Omasta mielestäni siitä tuli ihan kiva =) Sisällöksi siihen löysi tiensä nameja, muumijääkaappimagneetteja, kylpyleluja, tarroja, pieniä my little poneja ja aatoksi Aku Ankan joulukalenteri -dvd =)

Viime yönä esikoiseni Inka sairastui jälleen kerran flunssaan. Nyt ei oikein tiedä, että saiko tartunnan muskarista vai isältään. Itämisaika sopii taas hyvin muskariin ja siellä olikin muutama nuhainen ja kröhivä lapsi ja yksi aikuinenkin :/ Tosi kurjaa =(

No, se vei koko perheen aktiviteettien mahdollisuuden tältä päivää . Joten, kun Inka meni päikkäreille isänsä kanssa, lähdettiin me Ainon kanssa Saloon joululahjaostoksille ja Wiurilan käsityömyyjäisiin.

Aino nukkui matkan ja oli oikein pirteä pikku-shoppailija :) Ja myyjäisissäkin hän viihtyi ihastellen kaikkea myynnissä olevia tavaroita.

Ainon lemppareita taisi olla hiirihuopikkaat. Äiti kumminkaan ei niitä raaskinut ostaa, vaan tyytyi kuvaan niistä :) Tarvis joskus löytää aikaa ja jaksamista kokeilla huopikkaiden tekoa, kun ovat niin ihanan lämpimiä jalassa :)


Myyjäiset olivat täynnä mitä ihanempia käsitöitä.

Omia suosikkejani olivat puiset tuikkualustat, joita oli eri kokoisia. Olivat jotenkin ihanan maalaisromanttisia =) Ja pääsivätkin ehdottomasti "to do -listalleni", kun joskus hamassa tulevaisuudessa (ei mitään tietoa koska) pääsemme muuttamaan isompaan kotiin.

Nyt illalla on vielä puuhaa jäljellä meikälle aikamoisen paljon: Isännän kalenterin täyttäminen, tyttöjen lahjojen paketointia ja jos aikaa jää, niin aloitan mummin ja pappan kaulaliinoja kutomaan :)

Ai niin, tottahan toki myös suunnittelen valmiiksi blogin ensimmäisen kalenteriluukun. Sen verran voin paljastaa, että... Tiedossa on jotain, jota voi myös lahjaksi antaa :)


#adventti #sairas #inka #aino #myyjäiset #joululahja #joulukalenteri #käsityö #tuikkualusta #huopikkaat #paketointi #kutominen #kalenteriluukku

lauantai 29. marraskuuta 2014

Loppuviikon touhuja =)

Tämä viikko on ollut touhua täynnä. Tavallaan tosi mukavaa, mutta tavallaan hieman ahdistavaa, koska tykkään kovasti olla kotonakin =)

Alkuviikosta oli suht rauhallista:
Maanantaina oli aamulla Ainon muskari, jossa oli yllärinä Muumitanssijaiset. Aivan ihana muskarikerta. Tiistaina oli viikon ainoa kotoilupäivä. Keskiviikkona oli Inkan muskari.

Mutta sitten alkoi jonkun sortin toohotus ;)
Torstaina oli aamulla Ainon neuvola, kera koko perheen influenssarokotusten ja iltapäivällä käytiin Skanssissa ruokakaupassa, Leonidaksessa, Suomalaisessa kirjakaupassa ja Polarn o pyretin myymälässä. Leonidaksesta ja Suomalaisesta tarttui mukaan kalenterien täyttömatskuja ja Suomalaisesta myös aineksia, joista saisin väsättyä esikoiselleni Inkalle "kestokalenterin". Illalla, tyttöjen mentyä nukkumaan, aloin suunnitella esikoisen kalenterin ulkonäköä tarkemmin.

Aino oli neuvolassa noin 10,5 kk vanha. Painoi 9820g, pituutta oli 74,5cm ja pipo 48cm. Iso tyttö jo =) Nyt ryömii kovaa vauhtia, kontaten menee aikamoisen hiljaa (oppi taidon vasta viikko sitten) ja nousee joka paikkaan pystyyn jaloilleen. Niin joo ja käsistä kiinni pitäen kävelee hienosti eteenpäin =) Osaa myöskin muutaman sanan: äiti, isi, ei, väyvä (vauva), anna.


Perjantaina oli MLL vauvaclubi (oli muuten tosi ihanaa päästä vähän tuulettumaan niin, että pääsi jutteleen muiden äitien kanssa).

Iltapäivällä kävin Inkan kanssa Saman katon alla -puodissa (aivan ihana sisustus-, lahjatavara- & lastenliike Paimiossa) ja Tokmannilta vielä hakemassa kalentereita varten sisuksia ja uutta kalenteria varten jouluvalot =) Illalla, tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen, tein esikoisen uuden kalenterin valmiiksi ja täytin pari ensimmäistä pussukkaa.

Lauantaina eli tänään, tein tyttöjen päivänokosten aikana kalenterin valmiiksi.

llalla lähdettiin katsomaan lasten näytelmää Paimion teatteriin: Täti Monikan joulu, jonka esitti Paimion lapsi- ja nuorisoteatteri. Koko perhe oli mukana ja kaikilla oli mukavaa =)



Pieni kertomus näytelmästä (suoraan teatterin sivuilta, joihin on linkki tuossa ylempänä)

Täti Monika on itsenäinen supertäti. Rakastetusta lastenlaulusta tunnettu Täti aikoo viettää rauhallisen joulun mökillään hiljaisuuden keskellä. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun Täti Monikan siskonlapset päätyvät joulunviettoon mökille. Hemmoteltu riiviö Hellä-Irmeli, pikkuvanha Ukko-Pekka ja älypuhelimiin kiinnikasvaneet teinit Anneliini ja Enneliini saavat kokea elämänsä joulun, kun paikalle saapuu kutsumattomia vieraita.

Tulisieluiset espanjalaishiiret täyttävät jokaisen nurkan komealla tanssilla ja laululla. Hylätyt kesäkissat etsivät kuumeisesti uutta kotia ja lämmintä syliä. Sikalasta karanneet aktivisti-possut sekoittavat jouluaterian tyystiin. 

Tapahtumia siivittävät vauhdikkaat musiikkinumerot.


Täti Monikan joulu -näytelmässä hullunkuriset juonenkäänteet seuraavat toisiaan. Jokaisella on jotain annettavaa. 

Täti Monika todistaa, että yksinkertaisuus on kaunista. Citylapset opettavat Täti Monikalle nykyajan humputuksia ja siinä sivussa toisista välittämisen taidon. Apila-teatterin lavalla otetaan pieniä ja isoja askeleita kohti ystävyyttä.

Huomiselle oliskin sitten huuuuuurjan paljon vaihtoehtoja: Salon hyvänmielentori & joulunavaus, Wiurilan käsityöläismyyjäiset, Paimion postikujan jouluvalojen sytytys ja vielä oli jotain muutakin... hmm... En nyt tähän hätään muista muuten, kun että Turussapäin taisi olla vielä jotain joulujuttuja. Eniten itseäni kiinnostaa nuo käsityömyyjäiset. Sieltä voisi saada hyviä ideoita sekä jouluun että muutenkin askarteluun/sisustukseen/lahjoihin jne.

Niin joo ja sit tarttis myös kaupasta hakee pattereita kalenterin jouluvaloihin, jotta saa sen täydelliseksi valoineen kaikkineen =) Kun se on täysin valmis, niin sitten otan kuvan siitä teille =)

#muskari #neuvola #aino #inka #MLL #vauvaclubi #joulukalenteri #jouluvalot #näytelmä #teatteri #myyjäiset

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

UHMAIKÄ! Mikä? Milloin? Miksi? Miten toimia?

Kävin tänään esikoiseni kanssa muskarissa. Meillä oli jäänyt monta viikkoa väliin meidän sairastelujen takia ja ajattelinkin, että nyt saattaapi mennä mukavasti. Mutta ei...

Eihän Inka tehnyt mitään leikkiä ja laulua, niin kuin opettaja neuvoi ja minä kannustin. Vaan käytös oli sellaista penkillä puoliksi notkumista, lattialla pyörimistä, jatkuvaa karkailua ja mikään ei tuntunut kiinnostavan neitokaista, vaikka kuinka yrittI houkutella leikkimään mukaan.

Täytyy myöntää, että minua oikein harmitti, koska tuli sellainen olo, että olimme menneet muskariin turhaan ja olimme lähinnä häiriöksi muiden kivalle leikkimiselle ja laulamiselle.

Mutta nyt kotiin päästyäni, kun selitin neidin touhuja miehelleni, niin aloin tarkemmin ajattelemaan asiaa... ja mieleeni alkoi herätä monia kysymyksiä: Mitä uhmaisuus oikeasti on? Miksi? Kuinka kauan moinen saattaapi kestää? Ja miten tulisi toimia (teenkö jotain väärin)? Ja siitähän sitten sain ajatuksen kirjoittaa blogikirjoituksen uhmailusta =)

Meidän oma kokemus tähän asti

Inka on nyt reilu 2,5 vuotias reipas, touhukas ja hellyyttävän ihana ja hassuttelija neitokainen, jolla uhmailu nostaa aina välillä päätään kiltin ja ihanan tytön ominaisuuksien takaa.
Kuva: Pia Holm, Pilttipiiri
  • "EI!" On erittäin usein ja voimakkaassa käytössä hänen sanavarastossaan (joka on vielä suhteellisen pieni kumminkin. Ehkäpä juurikin siinä yksi syy.). Jos hän on uhmapäällä, niin kaikkiin kysymyksiin vastaus on EI. 
  • Toinen vahva on "MUN!" sana. Joskus hän kyllä sillä leikitteleekin, mutta välillä on kyse uhmasta. 
  • Vaatteita riisuessa ja päälle puettaessa heittäytyy erittäin lötköksi tai juoksee karkuun. Illalla ottaa sukat pois ja heittää sängyn taakse lattialle, vaikeimpaan mahdolliseen paikkaan.
Siinä nyt oli muutamia tilanteita ja tosiaan, meillä ei varmastikaan ole uhmailua pahimmillaan. Esimerkiksi kauppareissut menee edelleen ihan ok ja muutenkin sosiaaliset tilanteet, kunnes neitokainen tulee kanssakeskustelijan kanssa liian tutuksi... Sitten alkaa neidin draamataito tulla pikkuhiljaa esiin.

Joskus uhmaisuus rasittaa mieltä kovastikin ja ei millään moista jaksaisi. Mutta ajatus pakollisesta kehitysvaiheesta, jossa lapsi itsenäistyy, hakee tunteisiinsa reagointitaitoa ja sitä myötä myös omatunto pikkuhiljaa kehittyy, niin kyllä kaiken kestää ja yrittää jopa rohkaista lastaan ilmaisemaan tunteitaan. Ja eikös se niin ollut, että 2,5 vuotias ei vielä varmuudella tiedä, että mikä milloinkin saattaa harmittaa eli että mistä kiukku johtuu? Ollaankin kysytty Inkalta välillä, että onko sinulla nälkä, väsyttääkö, harmittaako joku jne. Ja joskus kysely tuottaa tulosta ja löytyy harmituksen syy =)



Mutta keräämääni tietoon... Tällaista tietoa löysin:


Mitä uhmaikä on ja kuinka kauan se kestää?

Uhmaiällä on useita nimiä kuten itsenäistymisikä, itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä. Uhmaikä alkaa yleensä hieman ennen tai jälkeen 2-vuotispäivän ja kestää vaihtelevan ajan. Useimmilla se laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana, osalla jo aiemmin.

Uhmaikäinen elää myllerryksessä, jossa vanhemman tehtävä on ohjata lapsi oikealle uralle, opettaa sietämään rajoituksia ja tukea oman tahdon kehittymistä. Selkeät rajat ja rutiinit ovat A ja O.

Miksi uhmaikä tulee?

Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista. Itsenäistyminen on voimakkainta kaikkein lähimmästä ihmissuhteesta, tavallisimmin äidistä. Kun uhmaikäinen kiukkuaa äidilleen, mutta käyttäytyy sopuisasti päiväkodissa ja mummolassa, kyse ei ole äidin huonommasta kasvatustyylistä, vaan suhteen läheisyydestä.

Kun lapsi irtautuu vähitellen vanhemmastaan, hän samalla omaksuu pienin askelin tämän psyykkisiä säätelytehtäviä: rajoittamaan, rauhoittamaan ja kannustamaan itseään. Tämä on pohjana mm. omantunnon kehittymiselle.

Jos lapsi ei kuitenkaan missään vaiheessa ala osoittaa merkkejä oman tahdon kehittymisestä, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa.

Kuinka pitäisi toimia, kun joka asiaan vastaus on EI?

 - Lapselle on hyvä antaa pieniä mahdollisuuksia tehdä valintoja ja opetella omaa tahtomistaan. Hän voi valita itse kahdesta paidasta tai ottaako tumman vai vaalean leivän.
Kiukkua voi myös helpottaa, kun asiat kerrotaan hyvissä ajoin: ”Saat tehdä vielä kaksi hiekkakakkua, sitten lähdetään”. (tätä ollaan käytetty ja se todellakin TOIMII).

Joskus lasta auttaa se, että aikuinen muuttaa hieman omaa toimintaansa, vaikka se sotisikin totuttua tapaa vastaan. Kaikessa ei tarvitse olla täysin ehdoton, vaikka rutiinit ja rajat ovatkin tärkeitä ja auttavat lasta vaikeassa iässä.

Tarpeellinen seinä (pilttipiiri)

Vanhempien tehtävä on olla vankka seinä, joka edustaa todellisuutta ja johon uhmaikäinen kerran toisensa jälkeen törmää. Mitä vakaammin vanhempi kestää sen, että häntä vihataan ja rakastetaan samanaikaisesti, sitä paremmin lapsikin oppii sietämään omaa raivoaan. Hiljalleen kiukku kesyyntyy.

Uhmallaan lapsi hakee varmuutta siitä, että häntä rakastetaan myös raivopäisenä riiviönä. Vanhempien rakkauden säilyttäminen on lapsen tärkein motiivi ja uhmaikäinen kokee jo rakastavansa vanhempiaan.

Ilman hyväksyntää lapsi ei tule kohdatuksi omana itsenään eikä tiedä, mitä vihallaan tekisi. Jos viha koteloituu piiloon lapsen sisälle, tunteiden kehitys jää pahasti puolitiehen.

Jos aikuinen menee mukaan lapsen raivariin, lapsi kokee tunteensa entistä uhkaavammiksi. Vihan on oltava äärimmäisen pelottavaa, jos aikuinenkaan ei kykene sitä hallitsemaan.
Myös liian rankaiseva ja kontrolloiva suhtautuminen saa lapsen vieraantumaan tunteistaan. Nujerrettu ja alistettu lapsi saattaa kokea vihan sijasta lohduttomuuden, avuttomuuden ja yksinäisyyden tunteita.

Mikäli vanhempi perääntyy ja antaa lapselle kaikessa myöten, hän tulee kasvattaneeksi mahtavan pikku tyrannin, jolla ei myöskään ole todellista kosketusta omaan kiukkuunsa.

Huumoria ja järkeä

Vanhemmille voi olla yllätys, miten kestämättömältä lapsen primitiivinen raivo tuntuu. Se koskettaa aikuista suoraan oman vihan ytimeen ja itsehillintä on ankaralla koetuksella.

Suhtautumista saattaa helpottaa ymmärrys siitä, että aikuinen ja lapsi ovat samanlaisen raivon vallassa, mutta lapsi on ratkaisevasti aikuista avuttomampi ja keinottomampi.

Normaalisti uhmaiästä selviydytään terveen järjen avulla. On tilanteita, joissa omia reaktioitaan ei ehdi harkita ja toisia, jotka sujuvat mallikelpoisesti.

Lapsen kannalta on olennaista, että häntä ei hylätä eikä jätetä yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. Rajattoman raivon vallassa olevan lapsen kokemus omasta minuudesta ja olemassaolosta saattaa hajota.

Silloin aikuisen luja syli antaa lapselle käsinkosketeltavia rajoja ja turvallisuutta. Jos sylissäpitäminen ahdistaa lasta entisestään, siitä on viisainta luopua ja kokeilla jotakin muuta.

Kotikonsteiksi kelpaavat kaikki huumorin, leikin, tarinoiden ja satujen luovat mahdollisuudet. Pääasia on, että tilanne tuntuu lapsen mielestä olevan aikuisen hallinnassa.

Vaikka lapsella on oikeus vihan tunteeseen, hän ei saa käyttäytyä miten tahansa. Vanhempien tehtävä on rajoittaa lasta ja neuvoa hänelle vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Hankaluudestaan huolimatta uhmaikäinen tarvitse myös kaiken sen ihailun, mikä vanhemmista irtoaa. Hyvään vanhemmuuteen kuuluukin lapsen kehitysvaiheiden vaistomainen myötäileminen ja kannustaminen.
  • Asiantuntijoina lapsipsykoterapeutit Kristiina Ojanen-Järvikoski ja Raija Nykvist, Turku. 

Vinkkejä uhmaikäisen kanssa elämiseen (MLL mannerheimin lastensuojeluliitto)

 Alle on koottu vinkkejä siitä, kuinka kohdata, lieventää ja ehkäistä pienen lapsen uhmakohtauksia. Katso, olisiko joistain näistä apua teidän perheessänne!

1. Pieni lapsi tarvitsee aikuisen vastuunottoa ja päätösten tekoa. Aikuinen päättää esim., milloin mennään nukkumaan, syödään ja lähdetään ulos tai neuvolaan. Ota lapsi tarvittaessa syliin ja pue haalari päälle. Lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänelle sysätään liikaa valtaa ja vastuuta.

2. Aikuisen asettamissa rajoissa lapsi voi tehdä pienempiä päätöksiä. Mahdollisuus käyttää omaa tahtoa vähentää uhmaamisen tarvetta. Anna lapselle mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka molemmat ovat turvallisia tai sopivia. Anna kiitosta onnistuneesta valinnasta.

3. Vaarallisia asioita kuten kuuman kannun kylkeä tai terävää veistä, voi kokeilla yhdessä vanhemman kanssa, ja jutella, miksi ne ovat vaarallisia.

4. Pienet lapset eivät pysty vastaanottamaan ja ymmärtämään pitkiä perusteluja. Lapsen kehitystaso huomioiden voit kertoa, miksi jokin asia on tietyllä tavalla.

5. Lapsen on vaikea ottaa vastaan pitkiä ja monimutkaisia käskyjä ja kehotuksia. Pilko ne pienempiin osiin. Vältä epämääräisiä käskyjä, kuten ”Käyttäydy kunnolla.” Kerro sen sijaan konkreettisesti mitä toivot lapsen tekevän: ”Syö voileipä pöydän ääressä.”

6. Älä kysy lapselta asioita, joita hän ei voi päättää, vaan kerro kuinka asia on. Kerro: ”Nyt on aika lähteä kotiin puistosta” sen sijaan, että kysyt ”Lähdetäänkö jo kotiin puistosta?” Protestikiukkua voi vähentää, kun asia kerrotaan hyvissä ajoin: ”Laske vielä kolme kertaa mäestä, sitten me lähdemme kotiin.”

7. Lapsen vaikeat tunteet nostavat helposti pintaan myös vastaavat tunteet vanhemmassa; kiukkuun tulee vastattua kiukulla. Tilanteet sujuvat kuitenkin yleensä parhaiten, kun pysyt rauhallisena. Vanhemman varmuus ja rauhallisuus rauhoittavat lastakin.

8. Älä uhkaa uhmassa taistelevaa lasta hylkäämisellä.

9. Ihaile lasta ja anna kiitosta hyvistä hetkistä ja uusista taidoista.

10. Arjen rutiinit, kiireetön yhdessäolo ja hellyys luovat hyviä raameja päivään.

11. Kun raivokohtaus yllättää, muista, että ne ovat osa kehitysvaihetta, eikä kyse ole häiriöstä, lapsen tahallisesta ilkeydestä tai huonosta vanhemmuudestasi.

12. Kaupassa voit antaa lapsesi huutaa ostoskärryssä, ja hoitaa ostoksesi loppuun. Totea lapsellesi, että tätä taitaa kovasti harmittaa. Älä piittaa muiden tuijotuksista, vaan sano itsellesi rauhallisesti: ”Olenpa minä hyvä ja viisaasti lapseni kasvua tukeva vanhempi!”
Joissain tapauksissa joudut ehkä kävelemään rauhallisesti lapsi kainalossa kaupasta ulos, mutta silloinkin voit kiitellä itseäsi. Muiden ihmisten arvostelut ja ihmettelevät katseet voi jättää omaan arvoonsa, kun joutuu taltuttamaan uhmakohtausta julkisella paikalla.

13. Uhmakohtauksessa lapsi on suurten tunteiden vallassa. Älä vähättele tai pilkkaa tunteita. Voit sanoittaa niitä lapsen avuksi: ”Näen, että olet tosi vihainen.” Konkreettinen turva ja rajat eli aikuisen rauhallinen ja turvallinen syliote voivat rauhoittaa. Etenkin jos lapsi vahingoittaa itseään, muita tai tavaroita, tarvitaan sanojen lisäksi kiinnipitämistä, jotta lapsi rauhoittuu. Kiinnipitämistä ei kuitenkaan saisi pitkittää jos lapsi ei rentoudu sylissä vaan jatkaa rimpuilua, eikä se voi olla rangaistuksen väline. Jos lapsi ei rauhoitu sylissä, voit sanoa lapselle, että ”etsi sellainen paikka missä sinun on hyvä olla”. Paikka voi olla esimerkiksi oma sänky tai säkkituoli, tai peitoilla tehty maja pöydän alla. Kerro lapselle, että asetut hänen viereen tai lähelle istumaan. Kerro myös, että sitten kun lapsesta siltä tuntuu, voitte jutella tai lapsi voi tulla syliin.

14. Huumori, luovuus, kekseliäisyys, leikki, sadut ja mielikuvitus ovat hyviä avuja kasvattajalle. Huumori ei kuitenkaan saa olla lasta pilkkaavaa: naura lapsen kanssa, älä lapselle.

15. Voit ehdottaa hienotunteisesti yhdessä tekemistä, kun lapsi haluaa tehdä jotain, joka on vielä liian vaativaa. Painavasta mehukannusta voidaan pitää kiinni yhdessä ja kaataa mukiin mehua tai taltuttaa vikuroiva sukkahousun lahje jalan mentäväksi.

16. Järjestä koti sellaiseksi, että siellä voi leikkiä ilman, että koko ajan täytyy kieltää tai varoa jotain.

17. Jos oma pinna kiristyy liikaa, voi olla hyvä laittaa lapsi hetkeksi jäähylle vaikkapa omaan huoneeseen tai vetäytyä itse sivummalle ja rauhoittaa omat tunteet. Itseään tai esineitä vahingoittavaa lasta ei kuitenkaan voi jättää yksikseen.

18. Alkavan kiukun hetkellä lapsen huomion voi suunnata uuteen asiaan. Voit myös alkaa kaikessa rauhassa puuhata jotain mielenkiintoista ja katsoa, lähtisikö lapsi mukaan. Voit myös tehdä jotain yllättävää, vaikka kuperkeikan, ja saada lapsen unohtamaan kiukkuolon.

19. Moite, uhkailu ja rangaistukset eivät ole rakentavia aseita uhman kohtaamiseen.

20. Keskustelkaa tilanteesta raivokohtauksen jälkeen rauhassa. Lapsi voi olla uupunut, surullinen ja kokea syyllisyyttä. Yhteinen mukava tekeminen ja sylittely auttavat ymmärtämään, että kaikki on taas hyvin, ja lapsi on vanhemmalle edelleen rakas.

21. Lapselle voi kertoa, mitä seurausta yhteisten tärkeiden sääntöjen rikkomisesta on. Esim. näin:
a. ”Sormia ei saa työntää maitolasiin. Siitä tulee iso sotku, kun maito roiskuu pöydälle. Äitiä harmittaa, kun äidin aika menee siivoamiseen eikä aikaa jää hauskemmille puuhille. Juo maitoa lasin reunasta. Katsohan näin.” Jos on hyvä hetki, voi antaa jatkoidean: ”Ruoan jälkeen voidaan maalata sormiväreillä, jos sinusta on kiva lotrata. Olisiko se mukavaa?”
b. Sormien työntäminen maitoon jatkuu…
Lasta katsotaan silmiin ja varmistetaan, että saadaan huomio ja sanotaan jämäkästi mutta ystävällisesti, ei huutamalla: ”Sormia ei saa työntää maitolasiin. Äiti ottaa maidon pois, jos vielä työnnät sormet lasiin.” Jos lapsi lopettaa sotkemisen ja juo lasista, häntä kiitetään. Asiasta ei tehdä suurta numeroa.
c. Sormien työntäminen maitoon jatkuu…
Juomalasi otetaan rauhallisesti sivuun ja lapselle kerrotaan, että hän saa kokeilla hieman myöhemmin onnistuuko juominen.
d. Lapsi saa raivokohtauksen ja alkaa huutaa …
Vanhempi pysyy rauhallisena ja kertoo lapselle: ”Sinua harmittaa, kun et saa nyt maitoa. Saat kokeilla juomista, kunhan olet ensin syönyt kolme lusikallista.”
Jos lapsi ei ole suuren raivon vallassa, hän saattaa sopeutua syömään ruokaansa jonkin matkaa ja saa sitten kokeilla juomista uudestaan. Hienosta juomisesta voi antaa kiitosta.

Suuren raivon iskiessä tavaroiden ja ruoan heittely estetään, lapsi otetaan syliin.
Lapsi saattaa heittäytyä lattialle huutamaan. Vanhempi voi kertoa, että hän jatkaa syömistään, ja lapsi on tervetullut pöytään, kun hänestä tuntuu, että hän haluaa jatkaa syömistä. Vanhempi voi syödä ja antaa lapsen huutaa; vanhempi on kuitenkin saatavilla ja valmis sylittelemään ja sopimaan, kun lapsi haluaa.

Syötyään vanhempi voi ottaa huutavan lapsen lattialta syliinsä, istua mukavaan tuoliin, pidellä lasta sylissä varmoin mutta hellin ottein, vaikka lapsi rimpuilisi, ja jutella rauhoittavasti: ”Sinulle tuli iso harmi. Niitä joskus tulee, se ei ole vaarallista. Istutaan tässä yhdessä rauhassa, kyllä paha mieli vähitellen häviää.” Rauhoittumisen jälkeen voidaan palata pöytään syömään ruoka loppuun. Edelleenkään sormia ei saa työntää maitoon.

Noin! Toivottavasti tiedoista oli teille apua! Löysin ne MLL ja Pilttipiirin sivuilta ja kokosin ne teille tähän yhteen. Tsemppiä ja voimia jokaiselle taaperoarkeen!

Muistakaahan: ON NE IHANIA JA RAKKAITA, vaikka välillä vähän vaikeita aikoja onkin =)


Lähteet

http://mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit

http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/


Kirjallisuutta

Arajärvi T. 1999. Hyvä lapsuus vauvasta koululaiseksi. Ajatus-kirjat. Karisto.

Furman B. 2003. Muksuoppi : ratkaisun avaimet lasten ongelmiin. Tammi.

Furman E. 1993. Auta lasta kasvamaan. Yliopistopaino.

Gottman J. 1997. The heart of parenting. How to raise an emotionally intelligent child. Bloomsbury Publishing Plc. London.

Greene R. W. 2000 The Explosive Child. Harper & Row Distributors, LTD.

Gyldén O., Hemánus K., Ikonen M., Kivinen R., Pyrrö S., Salovaara E. 2000.
Kaks’plus, pieni kasvatuskirja.

Heikkilä M., Luumi P. 2003 Rakasta lasta – suojele lapsuutta. LK-kirjat. Gummerus.

Karila I. 1977. Lapsen kanssa. Tietoa ja herätteitä lasten vanhemmille ja hoitajille. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Kekseliäs kasvatus. 2001. Lastensuojelun keskusliitto.

Kinnunen S. 2003. Anna mun olla lapsi. Kirjapaja.

Litja T., Oinonen M. 2000. Mä en haluu. Leikki-ikäisen arjen pulmia. Edita.

Over the Top Behaviour in the Under Tens. National Family & Parenting Institute, London, UK.

Peltonen A., Kullberg-Piilola T. 2000. Tunnemuksu. Tunnetaitoja perheille ja kasvattajille. Kirjapaja.

Rönkä T. 1989. Kasvattajan kolme oppituntia. Kasvattajien aktivointikurssi. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Sandberg S., Santanen S. Jansson A., Lauhaluoma H. 2002. Perhekoulun käsikirja. Käytännön opas vanhemmille. Barnavårdsföreningen i Finland r.f. – Suomen Lastenhoitoyhdistys.

Sinkkonen J. 1998. Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä. WSOY.

Tahkokallio K. Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. WSOY.

Tasola S., Lajunen K. 1997. Käsikirja Vanhempana vahvemmaksi. Vanhempien valmennusohjelma. Kopijyvä.

Toimiva perhe –kurssin työkirja. 1999. Pääsuunnittelija Thomas Gordon, suomalainen laitos: Salminen P. ja Staffans T. Gordon Training International. Nuorten Keskus.


#uhmaikä #lapsi #1v #2v #3v #4v #itsenäistyminen #hellyys #vanhemmat #ongelma #ratkaisu #tuki #kehitys #kehitysvaihe #neuvola #ei #rajat #rakkaus

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paimion joulumyyjäiset 23.11.14

Sunnuntaina aamulla heräsin jo valmiiksi hirmuisen väsyneenä, jostain oudosta syystä. Ei mitään hajua, että miksi. Harmitti kovasti, koska olin suunnitellut, että koko perhe menee yhdessä Paimion joulumyyjäisiin.

Aino menossa myyjäisiin
Yllä mainitusta syystä ja että Inkalla oli myös erittäin hidastempoinen aamu syömisensä kanssa, johti siihen, että minä lähdin yksin Ainon kanssa joulumyyjäisiin ja isäntä sitten jäi Inkan kanssa kotipihaan rattikelkkailemaan ja pulkkailemaan =)

Laitoin Ainon valmiiksi kärryttelyä varten ja lähdimme kärryttelemään kaupungintalolle päin reippahasti. Vähän hulluteltiin matkalla vaunuslalomia harjoittaen ja lauleskellen hassuja lauluja. Ja Ainolla oli hauskaa!! Niin hauskaa, että =)

Kun saavuimme perille, olikin jo aikamoisen paljon porukkaa valunut paikalle myyjäisiin. Tänä vuonna myyjäiset näytti olevan vähemmän ulkosalla ja enemmän sisällä kaupungin talolla ja kirjaston puolella. Viime vuonna oli toisinpäin...

Ulkona oli monen monta käsityöläisten kojua. Monet olivat ottaneet pienimuotoiset arpajaiset sisäänvetokeinoksi. Kojuista löytyi kaikkea jouluisaa: leivonnaisia, sinappia, hujanatuotteita, havupukkeja, koristeita, piparikakkutaloja jne jne.

Kuva ulkootapäin...

Ulkona mennessä oli myös lakukoju ja eiköhän me siitä vähän lakuja sorruttukin ostamaan kotiin viemisiksi =)

Pihakojut oli nopeasti kierretty, kun niitä oli tosiaan tällä kertaa aikamoisen vähän. Sitten suuntasimme Ainon kanssa sisälle.

Muutama kuva sisällä olevista myyjistä. Nämä kolme myynti -pöytää olivat mielestäni parhaat.


Tämä pöydällinen askarteluja oli minun mielestäni ehdottomasti paras!! Ostinkin tästä tuollaisen pienen enkelin meille kotiin ja samalla sain kutsun pöydän pitäjältä Paimion askartelukerhoon. Mielenkiintoista... Saatanpa mennäkin =) Tykkäänhän kovasti näperrellä kaikennäköistä itse.


Kun myyjäiset oli kierretty, menimme takaisin ulos vielä vähän tunnelmoimaan ja mitäs sieltä löytyikään: JOULUPUKKI!! Ja tonttu(ja myös.

Joulupukki oli vähän jo kuulemma väsynyt, kun oli ollut niin pitkä matka korvatunturilta myyjäisiin. Mutta toivotteli meille oikein hyvää joulun odotusta ja tarjosi karkkia mukaan isosiskolle vietäväksi =)

Ainon mielestä joulupukki oli kovin huvittavan näköinen ukkeli ja naureskeli kokoajan joulupukille. Joulupukki sanoikin Ainolle, että harvoin sitä noin iloisia pikkuisia näkeekään ja että nähdään sitten taas uudestaan kun jouluaatto koittaa =)

Koko reissu oli oikein onnistunut ja jaksoimme vielä kotiinkin reippaasti käpytellä. Tosin väsyttäväähän moinen "edustaminen" oli Ainolle ja tulikin uni ennen kuin kotiin asti ehdittiin =) Upeeta myöskin oli, että Inkalla oli ollut huippuhauskaa isänsä kanssa kelkkailemassa!




Terveisiä joulupukilta kaikille:

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA!!

Muistakaahan olla kilttejä, sillä tontut kattelee jo ikkunoiden takana ;)









#joulumyyjäiset #markkinat #vaunuilu #kärryttely #paimio #käsityö #enkeli #joulupukki #väsy

lauantai 22. marraskuuta 2014

Nyt pulkkaillaan!

Eilen illalla tännekin satoi lunta ja aika mukavan paljon satoikin =)

Heti totesin perheelleni, että jos huomenna aamupäivästä on vielä lumi maassa, niin lähetääs koko perhe avaamaan pulkkailukausi!

Aamulla, kun aukaisin silmäni, jännitti kovasti. Vieläkö ulkona olisi lunta? Pääsisimmekö tänään pulkkailemaan? 

...Avasin varovasti verhot ja sälekaihtimet ja KYLLÄ, siellä tosiaan oli vielä se ihana valkoinen lumipeite maassa. 

Ja niin pääsimme heti aamupalan jälkeen valmistelemaan ulos lähtemistä. Joten aivan ihanan raikas ja piristävä aamupäivämme alkoi pulkkailulla.

Tiet toki oli lähinnä vaan jäistä sohjoa, mutta hyvin se pulkka niissäkin luisti.

Tämä pulkkareissu oli meille tämän talven ensimmäinen. Se oli myös Ainon elämän ensimmäinen pulkkailu.

Neitokainen näytti kovasti tykkäävän tästä talvilajista, vaikka vähän tuppasi väsyttämäänkin päikkäriajan lähestyessä.


Kaukaa meidän ei tarvitse ikinä lähteä pulkkamäkeä etsimään, kun sellainen löytyy jo oman taloyhtiön pihasta =)

Kesäisin lapset leikkii pyörien sitä alas, kun nurtsilla on kiva pyöriä kilpaa ja talvisin, siinä sitten lasketaan pulkilla ja liukureilla ja jälleen kuuluu ilon kiljahduksia harvase päivä =)

Tänä talvena olisi tarkoitus lähteä joku päivä kokeilemaan myös hyppyrimäen alla olevaa "hurjempaa" mäkeä =) Viimeistään laskiaisena, josko lunta vaan maassa riittää =)

Meillä oli ihan älyttömän mukava aamupäivä, koko perheellä! Ja mikä mahtavinta... Mun flunssakin tais lähteä tosta reissusta paranemaan päin, koska nyt on jo todella paljon parempi olo, JEE =)


#lunta #pulkka #liukuri #pulkkailukausi #lumipeite # talvilaji #pyllymäki #flunssa

perjantai 21. marraskuuta 2014

Voitin Lekmerin arvonnassa =)

Voitin tässä jokusen aikaa sitten www.lekmer.fi -facebooksivuston arvonnassa, Little pieces asusetin. Sain valita 5 Little Pieces -merkkistä vaatetta tytöille. Olin ihan taivaissa! Siis niin upeaa, kun minä en normaalisti arvonnoissa juurikaan mitään voita =)

Valitsin tytöille juhlamekot, sukkahousuja ja Inkalle neuletakin =) Ja jäin jännityksessä odottamaan palkintoani (arvo yli 160e). Ja nyt se sitten oli tullut ja hain sen postista. Innoissani avasin ja laitoin meidän olkkarin pöydälle tuotteet.


Vaatteet olivat aivan ihania ja tuntuivat oikein laadukkailta materiaaleilta. Olin niin onnellinen! Nyt meidän tyttöjen kelpaa juhlia ja talveksi on oikein ihanan lämmin neuletakkikin Inkalle =)

Kiitos LEKMERin poppoo!!

p.s. Suosittelen käymään Lekmerin sivuilla, josko on tarvetta vielä joululahjoille. Sieltä löytää vaikka ja mitä ja nyt viikonlopun ajan on yömetsästyskin aina klo 20 lähtien... Näitä upeita arvontoja löytyy Lekmerin Facebook -sivuilta, joihin kannattaa tutustua myös.


#arvonta # voitto # palkinto #vaatteet #onnellinen #lekmerfi @lekmer_fi

torstai 20. marraskuuta 2014

Äiti, mua pelottaa!!

Lapsen pelot on asia, joka on mietityttänyt minua jo pitkään... Tämä siksi, koska esikoisemme, Inka, on alkanut pikkuhiljaa kertomaan, kun häntä jokin asia pelottaa.

Ensimmäinen asia, jossa hän pelkonsa ilmoitti, oli varjokuvat. Varmaan ajatteli niitä möröiksi tms. Asiaa lähdettiin selvittämään niin, että käytiin yhdessä läpi, että miten varjo muodostuu eli varjoleikein. Näin saimme hänet rauhoittumaan yöunille. Silti hänelle vielä monena iltana tuli sama olo ja joka kerta kävimme asiaa läpi leikein. Ja lopulta pelko voitettiin!


Kuva: iStockphoto
 
Nyt kun on syksy ja iltapäivällä jo aikamoisen pimeää ja katulamput tuo valoa pimeyteen, niin hän on vienyt varjoleikkejä jo pidemmälle ja siitä hyvin huomaa, että ne ei enää pelota, vaan niistä on tullut hauska asia - leikki =) Nyt jo lukemattomia kertoja ollaan leikitty varjohippaa =)

Pilttipiiri on julkaissut artikkelin: Pelko laantuu hellyydellä. Tekstin on kirjoittanut Anna Räsänen ja haastateltavana asiantuntijana on ollut Asiantuntijana psykologi Hannaleena Härmä Haukiputaan terveyskeskuksesta.
 
Artikkelissa mainitaan mm. seuraavia asioita:
  • Pelko on luonnollista, ja lapsi kykenee pitkälti käsittelemään itse omia pelontunteitaan. Jos pelko ei laannu omin voimin, ovat aikuisen tuki ja turva tarpeen.
  • Pelko tarkoittaa lyhytaikaista, todellisen tai epätodellisen vaaran aiheuttamaa emotionaalista reaktiota. Pelätessään ihminen arvioi omat voimansa heikoksi uhkaavan asian edessä.
  • Pelko pohjautuu ihmisen synnynnäiseen vaistoon, joka suojelee ihmistä uhkaavilta vaaroilta. Tunteen yhtenä tehtävänä onkin viestittää, mihin omat kyvyt riittävät ja mihin taas eivät. 
  • On tärkeää erottaa pelko turvattomuuden tunteesta, joka tarkoittaa epämääräisempää lapsen kokemaa ahdistusta.
  • Pelot voi luokitella kolmeen eri luokkaan: kehityksen mukanaan tuomien pelkojen lisäksi on olemassa synnynnäisiä ja opittuja pelkoja.
  • Pelot voivat olla todellisia tai täysin kuviteltuja. Lapsi luo mielikuvituksessaan erilaisia olentoja ja antaa elottomalle luonnolle inhimillisiä piirteitä. Epätodelliset pelot ilmaisevat lapsen älyllistä kehitystä: hän pystyy ajattelemaan mielikuvien avulla sellaista, mitä ei näe silmillään.
  • Lapselle pelko on totta, eikä sitä saa paheksua tai väheksyä. Turhan vaativat vanhemmat saattavat pakottaa lapsensa liian varhain ponnistamaan voimansa äärimmilleen ja elämään jatkuvassa epäonnistumisen pelossa. 
  • Toisaalta liian salliva suhtautuminen lasten pelkoja kohtaan voi estää itsehillinnän kehittymistä. Lasta on myös turha yrittää suojella kaikelta pelottavalta, sillä pelot kuuluvat luontaiseen oman minän ja itseluottamuksen kehitykseen.
  • Avoin keskustelu pelottavasta asiasta lapsen kielellä on tärkeää. Olisi kuitenkin hyvä odottaa, että lapsi tuo pelkonsa itse esille, sillä liika asian vatvominen tahtoo usein vahvistaa pelkoa.
  • Leikkiminen on oiva tapa purkaa asiaa. Lapsi voi esimerkiksi leikkiä nuken avulla, miten nukke käyttäytyy, kun se pelkää koiraa. 
  • Usein pelottavan asian tutkiminen voi myös auttaa. Kun lapsi esimerkiksi kokeilee, miten imurin kova ääni syntyy ja miten virran saa pois, pelkokin yleensä laantuu.
Eilen iltapäivällä, kun olimme puistoilemassa, niin Inkaa pelotti sinne käveltäessä pimeys. Sanoin hänelle, että "Tiedän, että pimeys tuntuu oudolta ja pelottavalta välillä. Äitiäkin joskus vähän pelottaa. Mutta äiti on tässä sinun vieressä, sinun turvana, voidaan pitää vaikka kädestä kiinni, niin meitä ei pelota." Sitten jatkoimme hyvin tyytyväisin mielin puistoon kävelyä. Kotiinlähdön aikaan kysyin, että "haluatko pitää kädestä kiinni, kun kävellään kotiin?", niin Inka totesi, että "ei pee, äiti siiä, iia tää, vauva, otiin" eli suomeksi Ei pelota, äiti siinä (osoitti minua), Inka tässä (osoitti itseään), vauva (osoitti vaunuja). Kotiin (osoitti kotiinpäin). Joten jälleen pelko oli voitettu =) ...Tosin varmasti pimeän pelkäämistä tulee vielä tulevaisuudessa esiintymään uudelleen, mutta tämä erä oli voitettu =)


Onko teille tullut jo vastaan pelkoja? Lapsille? Itselle? Miltä ne ovat tuntuneet? Miten niistä on selvitty? Haluaisitko jakaa kokemuksiasi blogin lukijoille? Kerro kokemuksistasi kommenttina... Ehkäpä joku hyötyisi niistä niin, että pärjäisi paremmin omien pelkojensa kanssa =)


Tästä vinkkejä lapsen pelkojen kohtaamiseen:
MLL - Pelkotyökirja

Lähde:
http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/pelko-laantuu-hellyydella


#pelottaa # lapsi #pelot #pimeys #möröt #varjokuvat #pelotvoitettu #voitto #luonnollista #kuuluu #kehitykseen #hellyys #leikit

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Säilytystilan puute ja muuttokuume!

Me asutaan rivitalokolmiossa. Tässä on kaksi kerrosta. Alhaalla pikkueteinen, eteinen, vessa, keittiö ja olkkari. Ylhäällä kaksi makuuhuonetta (toinen hankalasti pitkulainen) ja kylppäri, jonka yhteydessä on vessa ja sauna. Ei ole kodinhoitohuonetta, ei vaatehuonetta... Molemmissa makuuhuoneissa on yksi seinällinen vaatekaappeja. Ne + kirjahyllyt, eteisen kaappi ja keittiökaapit ovat meidän kaikki säilytystilat. On meillä sitten ulkovarasto, mutta se on kylmävarasto.

Moinen säilytystilan puute aiheuttaa meille ahtautta:
  • lastenvaunut olohuoneessa portaikon vieressä (yhdistelmät, matkarattaat ja tuplat).
  • lasten leluja on sekä ylhäällä Inkan huoneessa että meidän olkkarissa (okei joo, niitä vois olla vähemmän...).
  • Kirjahyllyt ovat tupaten täynnä. Kirjoja, leluja, blu-ray-leffoi ja dvd-leffoi, valokuvii, koristeita, maljakoita ja vitriinin reunassa oleva kapea cd-hyllykkö on lastenhoitotarvikkeiden käytössä, koska sijaitsee ihan kiinni hoitopöydässä ja se on näppärää
  • jne jne.
Pistää pikkuhiljaa vähän ahdistamaan ja olenkin jo lasten vaatteita laittanut reilusti syrjään kirppikselle lähtöä varten (tarvis jaksaa silittää ne, jotta menis paremmin kaupaks). Kohta onneksi voi yhdistelmävaunut myydä pois ja myös kaukalon. Niiden myynnistä saa mukavasti tilaa =)

Ja Aino kasvaa niin vauhdilla, että kohta saa myydä myös vauvalelut pois =) Siitäkin tulee kivasti tilaa =) Muutama "aarre" on kyllä säästettävä tytöille, jotta saavat antaa omille lapsilleen sitten joskus tai sitten vaikka lahjaksi jollekin, joka niistä ilahtuisi =)

Tämä ahtaus onkin alkanut aiheuttaa mulle MUUTTOKUUMETTA!! =) Ihan hirmuisesti tekisi mieli muuttaa jonnekin yksitasoiseen rivi-, pari- tai omakotitaloon, jossa huoneet olisi käytännöllisen kokoiset ja varastotilaa riittävästi. OIH! ja HUOH!! Se olisi niiiiin ihanaa =)


No, ehkä sitten, kun tytöt menee hoitoon ja me molemmat saadaan taas vakityöpaikat =) Ehkä sitten päästään toteuttamaan mun ja varmasti myös muun perheen unelmaa!!

Osaan jo niin kuvitella silmieni edessä lapset juoksemassa pihanurmella, leikkimässä kotileikkejä omissa huoneissaan kavereittensa kanssa ja kirmaamassa tilavassa kämpässämme hippaa leikkien. Ja mulla olis siellä unelmakämpässä aivan iiiiihana keittiö. Tilava, paljon säilytystilaa (suht alhaalla, oon 160cm nysä...), kunnon kodinkoneet ja kahvikone, jolla sais tehtyä joka aamu aivan ihanan Latte -kahvin =)

Ja sitten pääsis myös sisustamaan... oikein kunnolla suunnittelemaan kaikkea ihanaa omaan kotiin! Tähän kun ei olla raaskittu, kun on tiedetty alusta asti tämän olevan väliaikainen asumispaikka meille. Ns. ponnahduslauta oman asunnon omistamiseen.

Mä en oikeesti jaksais odottaa, että tuo kaikki tapahtuu... Kädet oikein "syyhyy", että pääsen suunnittelemaan ja toteuttamaan ideoitani.  Aion tehdä aivan ihanat lasten huoneet tytöille, meidän makkaristakin tulee aivan luxuspaikka nukkua ja rentoutua jne jne.

Ja jännittää pahuksen paljon, että mihin sitä vielä oikein päädytään. Helsinkiin, Lahteen, Tampereelle, Turkuun vaiko johonkin muuhun, pienempään paikkaan??


 Onks pakko asua vielä tässä, jos ei haluu ;) Mä haluun muuttaaaaaaa!! 

 

p.s. Itkuhälytin löytyi, kun olimme lähdössä iltapäivällä puistoilemaan. Neitokainen oli piilottanut sen hoitolaukun pienimpään taskuun =) Joten hyvässä säilössä oli =)



#tilanpuute #ahdasta #lisäätilaa #omathuoneet #unelmat # sisustus #muuttokuume #muutto

Itkuhälyttimen arvoitus

Ette varmaan usko, mutta kyllä... Onnistuimme jotenkin oudosti hävittämään itkuhälyttimen toisen osan.

Vielä eilen aamupäivällä se oli meidän olohuoneen pöydällä ja Aino sitä tutki, harjoitellessaan seisomista pöytää vasten. Sitten kun se alkoi neidistä näyttämään turhan herkulliselta ja alkoi laittamaan sitä suuhunsa, siirsin sen kauemmas pöydälle.

Siinä sitten porukalla touhuttiin kaikennäköistä pitkin päivää ja kun tuli nukkumaanmenoaika, niin ei, ei mistään itkuhälytintä löytynyt. Joten Inkan nukkumaanmeno tapahtui ilman sitä (onneksi alakertaan kuuluu, jos vähän kovemmin ylhäältä huutaa).

Illalla jatkettiin isännän kanssa etsintöjä ja todettiin, että joko Inka on sen johonkin kätkenyt aarteekseen tai sitten jompikumpi meistä on ollut niin väsynyt, ettei muista sitä johonkin laittaneensa. Ei löytynyt!

Tänään on taas jatkettu etsintöjä ja kyllä se on todettava, että meillä taitaa olla käynyt joku haamu sen nyysimässä... Etsinnät jatkuu edelleen... Kohta on varmaan pakko alkaa tekemään aikainen joulusiivo ;)

#itkuhälytin #hävinnyt #etsinnät #jatkuu #haamu #joulusiivo #mysteeri #arvoitus

tiistai 18. marraskuuta 2014

Mascarpone-sitruunapulla

Ollaan sairasteltu jo pitkään. Ihan perusflunssaa. Ja on ollut mieli vähän maassa. Ystäväni Satu jakoi Facebookissa aivan ihanan ja herkullisen näköisen pullakuvan ja ajattelin heti, että siinä! Siinä on meille piristystä sairastamisen keskelle =)

Sain häneltä luvan jakaa ohjetta, joten tässäpä teillekin herkku jakoon:

Mascarpone-sitruunapulla


Täyte:
100g mascarponea
2,5 dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
yhden sitruunan raastettu kuori


Pullataikina:
 5 dl maitoa
50g hiivaa tai kuivahiivaa paketin ohjeen mukaan
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 1/2 tl suolaa
n. 900g (14 dl) vehnäjauhoja
150g voita tai leivontamargariinia

Päälle:
Voiteluun kananmunaa ja koristeeksi raesokeria
 
1. Tee täyte ensin. Sekoita ainekset hyvin yhteen ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi jähmettymään.


 2. Sitten tehdään pullataikina. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.

 3. Lisää joukkoon muna, sokeri, kardemumma ja suola.

4. Alusta jauhot taikinaan vähitellen. 

5. Lisää pehmeä rasva jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa.

6.  Taikina saa olla pehmeää. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä sekä kulhon reunoista.

7. Annetaan taikinan ensin kohota 40 min. taikinakulhossa.

8.  Kohoamisen jälkeen taikina painellaan leivinpaperin päälle syvälle uunipellille. Siinä taikina saa taas nousta 30 min. 

9. Sitten taikinaan painellaan 30-40 reikää ja reiät täytetään jähmettyneellä mascarponetahnalla. 

10. Lopuksi voidellaan munalla ja päälle ripotellaan raesokeria. 

11. Paistetaan 200 asteessa n. 20-25 min. Leikataan paloiksi vähän jäähtyneenä.

Pieni varoituksen sana: Tämä pulla on niiiiiin maittavaa ja hyvää, että josko vieraita varten teet, niin kannattaa tehdä vasta saman päivän aamupäivällä, ettei mene parempiin suihin ennen h-hetkeä ;) 

Kiitos vielä kerran ohjeesta Satu =)

ps. Ohje löytyy jatkossa myös blogin reseptisivulta =)

#mascarpone #sitruuna #pellillinen #herkullinen #pulla #pullantuoksuinen #äiti #leivonta #helppo #resepti

Sosesyöppö vai sormiruokailija?

Artikkeli on  kirjoitettu osittain Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin: Baby-led Weaning, helping your baby love good food -kirjan perusteella. Mutta mukana on myös paljon omien kokemuksien tuomaa tietoa/huomiointia. Näin ollen, älä luota täysin kokemuksiimme tietona, koska jokainen lapsi on erilainen ja suhtautuu asioihin eri tavalla. Jos suunnittelet aloittavasi sormiruokailua pienokaisesi kanssa, niin suosittelen liittyä Facebookin Sormiruokailijat ryhmään ja myöskin juttelemaan asiasta neuvolassa. Myös asiaan liittyvää kirjallisuutta on olemassa, oikeinkin hyviä opuksia. Niitä mainitsen artikkelin lopussa.


Aino sormiruokailee 9/2014

BLW eli lapsentahtinen sormiruokailu

Lapsentahtinen sormiruokailu on käännös englanninkielisestä termistä ’baby-led weaning’, eli tarkasti lapsentahtinen vieroitus. Se kuvaa tapaa, jolla lapsentahtinen vieroitus tapahtuu.

Sormiruokailussa vauvaa ei syötetä lusikalla, vaan hän istuu muun perheen kanssa ruokapöydässä ja syö itse, ensin käsillään ja pian jo haarukalla ja lusikalla. Sormiruokailu tukee jokaisen vauvan yksilöllistä kehitystä ja antaa mahdollisuuden edetä vauvan omilla ehdoilla.



Sormiruokailussa on monia hyviä puolia: 
  • Vauva saa itse päättää mitä syö, miten paljon syö ja kuinka nopeasti tai hitaasti syö.
  • Kaikkia makuja ei ole sekoitettu yhteen ja ruoka ei ole aina koostumukseltaan samanlaista, kuten soseruokailussa. 
  • Sormiruokaillessa vauva saa kokea erilaisia makuja, pintoja, värejä ja tuoksuja. 
  • Vauva oppii, että ruoka voi olla mm. juoksevaa, löysää, rapeaa, sitkeää tai tahmeaa. 
  • Vauva voi kokeilla ja yhdistellä erilaisia makuja. 
  • Jos vauva ei pidä jostain ruoka-aineesta tai mausta, hän voi jättää sen syömättä, eikä hänen tarvitse kieltäytyä koko ateriasta. 
  • harjoittelu erilaisten ruokien kanssa kehittää vauvan koordinaatiota ja purentataitoja sekä vahvistaa vauvan itsetuntoa. 
  • Kun vauva saa syödä itse, hän nauttii syomisestä enemmän, kehittäen jo varhain terveellisen asenteen ruokailua kohtaan. 
  • Kokeillessaan rohkeasti uusia makuja turha nirsoilu jää pois. 
  • Vanhempien ei tarvitse olla huolissaan, syökö lapsi tarpeeksi. Tarjoa vauvallesi mahdollisuus istua ruokapöydässä normaaleina ruoka-aikoina, tarjoa hänelle terveellistä ruokaa ja jatka imetystä tai korvikemaidon antoa. Vauva saa itse päättää tahdista ja osaa syödä juuri tarvitsemansa määrän. Jos vauva pissaa ja kakkaa normaalisti ja voi hyvin, voit luottaa, että hän tietää itse parhaiten miten paljon ruokaa hän tarvitsee. 
  • Kun vauvaa ei tarvitse syöttää, koko perhe voi rauhassa istua syömään yhdessä, ja vauva voi syödä samaa ruokaa muiden kanssa.

Omia kokemuksia

Aluksi haluan kertoa, että meillä ei kokonaan sormiruokailla. Vaan osittain syödään soseita ja puuron Aino saa syötettynä aamuisin ja iltaisin. Tosin nyt alkaa enemmän kallistumaan jo sormiruokailun puolelle, kun hän on siitä aina niin innoissaan ja itsekin saan silloin syödä ruokani lämpimänä ;)

Esikoisen aikana, kun tutustuin sormiruokailuun netin tietojen perusteella, niin pelkäsin tukehtumista niin paljon, ettemme uskaltaneet lähteä sitä Inkan kanssa kokeilemaan. No, mikä on sittten muuttunut... En ole enää niin arka lasten asioissa. Parin vuoden aikana oon tavannut mammoja, joilla on ollut asiasta kokemusta ja olen nähnyt sormiruokailun vaikutukset lapsen syömiseen ja olen ollut todella positiivisesti asiasta yllättynyt. Lisäksi tämän Rapleyn & Murkettin kirjan lukemisen jälkeen en osannut enää pelätä niin, etten olisi lähtenyt moista hienoutta Ainon kanssa kokeilemaan.

Rapleyn kirjassa kerrotaan:  riski tukehtua saattaa olla jopa pienempi vauvoilla, jotka ovat oppineet syömään BLW-metodin mukaisesti. He eivät osaa viedä ruokaa nieluun, ennen kuin ovat oppineet ensin pureskelemaan sen. Kun vauva saa harjoitella pureskelemista ja ruoan liikuttelemista suussaan, hän oppii nopeasti käsittelemään ruokaa. Kaksi asiaa lisää tukehtumisvaaraa; se, että joku laittaa ruokaa vauvan suuhun ja se, että vauva nojaa taaksepäin syödessään.

Päätöstä tuki vielä se, että Ainolla on ollut ihan alusta asti, todella suuri kiinnostus kaikkeen syömäämme ruokaan. On aina ilmiselvästi halunnut niitä maistaa (toki ei alussa saanut, kun oli liian pieni ja ruoissamme oli suolaa). Joten aloitimme Ainon sormiruokailukokeilut noin 7 kk iässä parsakaalilla, porkkanalla ja kurkkutikuilla.

Aino kokee ilmiselvästi sormisyönnin hauskana ja mielenkiintoisena tapana tutustua erilaisiin ruokiin, ruokien ominaisuuksiin ja varsinkin on löytänyt itselleen todella herkullisia ruokia, koska hän maistelee ruokia todella ennakkoluulottomasti ja innolla. Ainon lemppari on ehdottomasti kananuijat (kuvassa syö juurikin sellaista). Voi sitä maiskutusta ja hymyjen määrää, mitä tulee sen syömisen aikana =) 

Meillä on nyt maisteltu seuraavia ruoka-aineita:
  • maissinaksut (tavalliset ja mansikan makuiset)
  • talk-muru -murot (talkkunamuroja)
  • letut (kaurajuomasta tehtynä, välillä lisätään joukkoon pinaattia ja/tai porkkanaa)
  • kevyesti keitetyt parsa- ja kukkakaalin kukinnot
  • porkkanatikut (höyrytetty)
  • tuorekurkku tikuiksi leikattuna
  • bataattitikut (höyrytetty)
  • tomaattilohkot/palat
  • luuton kyljys
  • kana (nuijat, pihvit)
  • lohta ilman ruotoja
  • hedelmiä: päärynä, omena, banaani, sharon -hedelmä, klementiini (tikkuina tai lohkoina)
  • pasta
  • raejuusto
  • leipä
  • lihapullat
  • riisipallot (tehtynä basmatiriisistä)
  • ja nyt varmaan jäi paljon mainitsematta, kun lista on todella pitkä =) Paljon suolattomia ja sokerittomia vaihtoehtoja, mutta toki maukkaaksi maustettuina kumminkin, jos tarve vaatii =)

TURVALLISUUS

Muista huolehtia turvallisuudesta:
  • Varmista, että vauva istuu syödessään (jos ei osaa istua, ei ole vielä valmis sormiruokailuun)
  • Älä anna vauvalle kokonaisia pähkinöitä
  • Leikkaa pienet hedelmät, kuten oliivit ja kirsikat puoliksi ja poista kivet
  • Älä anna muiden laittaa ruokaa vauvan suuhun
  • Selitä baby-led weaning idea kaikille lapsen hoitajille
  • Älä KOSKAAN jätä lasta syömään yksin.

Lähteet:

Gill Rapley and Tracey Murkett: Baby-led Weaning, helping your baby love good food
http://www.bebesinfo.fi/
  
Linkkejä:
Kirjallisuutta:
#sormiruokailu  #BLW #ominsorminsuuhun #minäsyönitse #lapsentahtinen

maanantai 17. marraskuuta 2014

Esittely

Kuva ajalta, kun Aino oli alle 1kk vanha vauveli.
Ajattelinpa tähän alkuunsa kirjoitella pienen esittelyn itsestäni ja lapsistani. Eli minä, Milla, olen -79 syntynyt nainen Varsinais-Suomesta. Kahden ihanan typykän äiti ja naimisissa ihanan miehen kanssa.

Intohimoina: Shoppailu ja suklaa.

Plus, että tykkään näperrellä kaikennäköistä. Mm. koruja (olen aloittelija). Mutta lasten saanti on laittanut näpertelyni tauolle, kun kyse on niin pienistä osista ja aikaa vaativasta hommasta.

Tai kyllä me tässä vähän aikaa sitten, esikoisen kanssa, tehtiin hänelle kaula- ja rannekorut ohueen kumilankaan. Kaulakorun neitokainen onnistui johonkin jo kätkemään niin, ettei äitikään löydä. Mutta rannekoru kulkee mukana tai välillä hyvään talteen laitettuna, kuin aarre =)

Harrastuksia ei nyt kauheesti tällä hetkellä ole. Käyn salilla silloin kun kerkeen. Pyrin pari kertaa viikossa käymään kumminkin. Uinti erittäin epäsäännöllisesti, niin kuin myös lenkkeily (yksin tai ystävän kanssa). Lasten kanssa ulkona touhuilu ompi sitten ihan erikseen =) Muut harrastukset onkin sitten lapsiin liittyvää eli muskarit, perhekerho ja vauvaclubi.

Esikoiseni nimi on Inka ja hän on oikein touhukas ja reipas tyttö. Syntyi 4/2012 ja on nyt reilu 2,5 vuotias meidän pieni uhmaileva prinsessa =)

Toisen typykkäni sain tämän vuoden tammikuussa. Nimekseen hän sai Aino. Aino on kovaa vauhtia kasvava, pieni höpöttelijä neitokainen, joka ei enää lattiatasossa viihdy, vaan kokoajan on noustava johonkin pystyyn tai istumaan. Kropan hallinta ei vielä vaan ole kummoista, mutta kehittyy kokoajan. Istuu jo todella tukevasti kumminkin ja vääntäytyy siitä melkein mihin suuntaan vaan liikkeelle.

Niin, että tällanen touhukaksikko minulta kotoota löytyypi =)

ps. Minut löytää myös Instagramista tunnuksella @Millat79