s Mammalaiffii: huhtikuuta 2015

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ellan ja ebban ihanuuksia!

Edellispäivänä postilaatikkoomme oli saapunut paketti! Siinä luki Ella ja ebba lähettäjänä ja heti tiesin, että paketista tulisi paljastumaan tuotteita, jotka saisivat tyttärieni suut hymyyn!

Toin paketin sisälle samalla, kun tulin töistä. Heti kun avasin oven, kuului Inkan huuto: Äitiiiiiiii! Niin iloisesti, että hänellä oli tainnut olla ikävä ja minun yllätyksekseni Aino käveli, siis oikeasti käveli ilman mitään tukea (ensimmäinen pidempi kävely), luokseni halimaan. Eli oli hänelläkin ollut ikävä minua. Tuli ihanan rakastettu olo =)

Voi sitä Inkan nassua, kun näki, että toin hänelle paketin. Se oli kuin Naantalin aurinko! Inka rakastaa paketteja ja varsinkin paketteja, joista löytyy joko leluja tai vaatteita.

Inka lähti samantien olkkariin avaamaan pakettia innoissaan ja hetken päästä sieltä jo paljastuikin toinen toistaan ihanampia vaatteita ja Inka tuli niitä minulle esittelemään jo ennen, kuin olin edes kengät ehtinyt ottaa jalastani. Hän ilmiselvästi rakastui heti ensisilmäyksellä paketin sisältöön!

Paketissa oli kaksi aivan ihanaa Småfolkin paitaa.
Lisäksi sieltä löytyi Danofoen pinkit shortsit, småfolkin omppusukat ja Dunsin polvisukat. Ihana korttikin oli mukana ja småfolkin miniluettelo mulle "kuolattavaksi". Tytöille oli myös muutama ilmapallo, joista he ilahtuivat kovasti. Onhan vappukin tulossa =)



Tytöt olivat innoissaan. Hypistelivät vaatteita ja Inka totesi "pee-ee" jokaisesta vaatteesta eli hän oli huiman tyytyväinen, että vaatteet olivat pehmeitä. Minä kyllä aina panostankin nimenomaan siihen, että lasten vaatteet ovat pehmeitä, jotta niissä on sitten kiva leikkiä.

Siksi olinkin todella iloinen yhteistyökumppanuudesta Ella ja ebba -verkkokaupan kanssa, koska he myyvät ainoastaan laatutuotteita, jotka kestää lasten leikkejä ja ovat mukavan pehmeitä käyttää.

Pääsin itse valitsemaan tuotepakettia ja en voi muuta todeta, kuin että päättäminen oli vaikeaa, sillä kauppa on täynnä toinen toistaan ihanempia lastenvaatteita, skip hopin tuotteita ja myöskin aivan ihania sisustuotteita, joilla saisi mukavan ilmeen lastenhuoneeseen. 

Olethan muuten huomannut, että blogini sivupalkista löytyy Ella ja ebba -verkkokauppaan blogin lukijoille -20% alennuskoodi, jonka voipi normaalihintaisiin vaatteisiin käyttää. 

Kaupan valikoimaan pääset tutustumaan TÄSTÄ.
 
Uusissa ihanissa Småfolkin paidoissa oli ihana hyppiä ja tanssia ja mikä kivointa, hihoja käärimällä paita muokkautui ok -kokoiseksi myös pikkusisko Ainolle =)



Ja olihan noin upeat paidat heti saatava päälle ja tytöt niissä temmelsivät koko illan. Hyppivät, tanssivat ja sylittelivät ihastellen toistensa paitoja.

Se oli aivan ihanaa seurattavaa, sillä tytöt ovat olleet jo pitkään vähän allapäin, sillä sairastelukierteemme takia, emme ole päässeet kovin paljon leikkimään ulos. Tämä oli aivan huippupiristys sairastelun keskelle!!

Kiitos Ella ja ebba!



Blogin Facebook -tykkääjien kesken arvotaan 1.5. klo 21 lahjakortti Ellan ja ebban verkkokauppaan! Lahjakortti on 30e suuruinen ja sen voi normaalihintaisiin tuotteisiin käyttää. Joten käy ihmeessä osallistumassa arvontaan blogin facebook -sivuilla, jonne pääset TÄSTÄ.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Elämäntapamuutos: Vko 15 tulokset ja fiilikset

Nyt on ensimmäinen työpäivä uutta työtä takanapäin ja olo on raukean tyytyväinen. Olen kovasti miettinyt työmatkan liikkumistapaa... Mennäkö vain omalla autolla ja sitten perillä kävellä ilmaispaikalta töihin. Kävelymatkaksi tulisi noin 800m vai ajaako vain puolimatkaa ja jatkaa paikallisliikenteen bussilla töihin asti, joka menee ihan työpaikan kulmalle.

Tänään taisi tulla siihen asiaan päätös. Tuntui meinaan kivalta kävellä tuo 800m sekä töihinpäin että poispäinkin. Mukava ylimääräinen happihyppely =) Ja tää mun elämänmuutos kaipaakin lisää liikuntaa edetäkseen kunnolla!

Tästä kuvasta tuli mieleen kesä ja tuli tosi kova himo tuoreita marjoja kohtaan =) (cc)

Mutta joo... Itse asiaan...

Tää viikko on jälleen kerran mennyt tyttöjen sairastellessa, joten se on ollut raskas viikko mullekin ihan joka tavalla. Alkaa jaksaminen loppumaan koko perheeltä. Tytöt vielä jaksaa hoitaa, mutta sen jälkeen ei sitten mitään muuta enää jaksakaan. 

Ja se näkyi myös vaakaa morjenstaessani tänä aamuna:

Vko 15 tulokset

- 0,2 kg (yht. -8,2 kg)


Onneksi ei sentään plussaa tullut, mutta oon aikamoisen turvoksissa kaikista niistä ylimääräisistä hiilihydraateista ja häpeissäni siitä, etten oo yhtään pysyny suunnitellussani ruokavaliossa. On mennyt keksejä, jäänyt juomatta vettä, jäänyt väliin ruoka-annoksia, karkkiakin söin aikamoisen määrän... Se lohturuoka kompastuskivi näyttää nyt tällä hetkellä koettelevan mua oikein kunnolla!

Mutta enköhän mä tästä selviä, kunhan saatais meitin perhe terveeksi, niin jaksaisin vähän paremmin kaikennäköistä tehdä oman itsenikin eteen! 



Oottehan huomanneet uuden arvonnan ja alennuskoodin? Kyseiseen postaukseen pääset TÄSTÄ!




#elämäntapamuutos #laihduttaminen #painonpudotus #weightwatchers #loosingweight #lifechange

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevät ARVONTA on nyt päättynyt!


Ja voittaja on arvottu lahjomattoman random.org:in avulla.

Oli ilo huomata, että yllättävän moni teistä osallistui arvontaan!
Kiitos osallistumisesta!

Ja voittaja on....



Nina Jylhä


Onneksi olkoon!


Lähetän sinulle nyt samantien viestin/osoitekyselyn facebook -profiilisi postilaatikkoon, mutta se varmasti ajatuu Muut -osioon. Joten oleppa tarkkana =)


ARVONTA! Voita lahjakortti ella ja ebba -verkkokauppaan! (postauksessa myös alennuskoodi)

Olin onnekas ja sain uuden, aivan ihanan yhteistyökumppanin!  

 

ella ja ebba -verkkokaupan



Ensin vähän pohjatietoa yrityksestä:

Ella ja ebba on keväällä 2012 perustettu yritys, joka myy vaatteita vauvoille, taaperoille, leikki-ikäisille ja eskarilaisille. Valikoima koostuu hyvälaatuisista tuotteista, jotka kestävät käyttöä ja pesua kerta toisensa jälkeen ja ovat sen jälkeen vielä käyttökelpoisia nuoremmalla sisaruksella tai serkulla. NÄISSÄ VAATTEISSA LAPSET SAAVAT OLLA LAPSIA!

Kaupasta löytyvät seuraavat brändit:
Danefae, Duns Sweden, ella ja ebba, Geggamoja, Mini A Ture, Pikku Kakkonen  ja Småfolk

Tuotteet valmistetaan pääosin Euroopassa ja valmistusmaa on kerrottu aina tuotetiedoissa, jos se vain on tiedossa. Suurin osa vaatteista on valmistettu GOTS- tai ökotex -standardien mukaisesti eli materiaali tai painovärit eivät sisällä haitallisia aineita, tämä on mainittu aina tuotetiedoissa. Vaatteet ovat siis lapsille turvallisia.

Kaikilla tuotteilla on tyytyväisyystakuu. Jos tuote ei vastaa odotuksia, sen voi palauttaa tai vaihtaa maksutta.


ARVONTA (vain Facebookissa)


Arvon yhdessä ella ja ebba -verkkokaupan kanssa blogin lukijoiden kesken 30 e lahjakortin ella ja ebba -verkkokauppaan!

Lahjakortin voi käyttää normaalihintaisiin tuotteisiin. Sitä ei voi käyttää postituskuluihin (suomen laki).
 

Arvonnan säännöt:

1. Arvonta päättyy 1.5. klo 21.00.
2. Osallistuneiden kesken arvotaan 30e lahjakortti ella ja ebba -verkkokauppaan, jonka voi käyttää normaalihintaisiin tuotteisiin. Mutta ei postikuluihin (suomen laki).
3. Arvontaan osallistut tekemällä kaksi asiaa: tykkäämällä Mammalaiffii -blogin Facebook -sivusta JA kommentoimalla tämän postausilmoituksen alle blogin Facebook -sivulle, ella ja ebba -verkkokaupan suosikkituotteesi. 
4. Mammalaiffiin -blogin Facebook -sivun löydät TÄSTÄ!
5. Ella ja ebba -verkkokaupan suosikkituotteesi pääset valitsemaan TÄSTÄ.
6. Facebook ei ole tähänkään arvontaan mitenkään osallinen.




Alennuskoodi


Ja kun arvonnassa ei kaikki voi voittaa, vaan vain yksi, niin ella ja ebba -verkkokauppa haluaa tarjota blogini lukijoille alennuskoodin, jolla saat 20 % alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista 31.5. asti!

Koodi: mamma


Laitan kyseisen bannerikuvan vielä tämän päivän aikana blogini sivubanneriin. Ihan ylös! Jotta löydätte sen näppärästi tarvittaessa =)



Mukavia ostoshetkiä ja onnea arvontaan!




#ellajaebba #mammalaiffii #arvonta #ellajaebbaalennuskoodi #alennuskoodi #ellajaebbaarvonta

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kevättä rinnassa! ...Kuulumisia...

Aurinko paistaa, luonto herää, linnut laulaa, nurmikko tuoksuu, kukat nousee pikkuhiljaa talviuniltaan ja ihmisten mieleen alkaa pikkuhiljaa pilkahtamaan ajatus piknikeistä, mökkeilystä ja säännöllisestä ulkoilusta.

Itsellänikin on alkanut pikkuhiljaa mieli kohota, vaikkakin meidän perheellä on jälleen sairastelukierre päällänsä. 

Viime viikolla olin Ainon kanssa useamman päivän sairaalassa keuhkokuumeen takia (siitä voit lukea TÄSTÄ!). Inka kumminkin oli terveenä ja pääsi normaalisti käymään päivähoidossa.

Kun Ainon kanssa kotiuduttiin, oli vielä Inka muutaman päivän terveenä. Silloin hän ehti isänsä kanssa käymään meidän lähimetsässä touhuamassa. Sinne on tehty paikka, johon perhepäivähoitajat vievät lapsia leikkimään ja tutustumaan metsään. Maasto on siivottu mahdollisimman turvalliseksi ja on rakennettu maja, joka ei lahoa, vaikka kuinka sitä aikuinenkin heiluttelisi (testataan joka kerta).


Metsäalueella on myös oja, josta Inka tykkää "kalastaa". Hän ottaa kepin ja kalastelee innoissaan, laittaen välillä kepin ojaan ja välillä sen nostaen sieltä ylös ja uudestaan ja uudestaan... Ja välillä tulee huuto, "Kala tuiii", kun keppiin on tarttunut jokin roska.

Ehdimme myös vielä käydä perheen kesken puistoilemassa lähipuistossa, kun Ainolla ei ollut enää kuumetta ja saimme sairaalasta luvan ulkoilla heti, kun hänen olonsa sen sallii.

Sinne ajeltiin pyörillä. Inka uudella pyörällään ja Aino Inkalta perimällään minipyörällä. Tytöt olivat innoissaan. Varsinkin Aino, joka oli todella pitkästä aikaa puistossa, kun oli niin kauan sairastanut.


Seuraavana päivänä, hakiessani Inkan päivähoidosta, sain kuulla Inkan olleen erittäin vaisu ja väsyneen oloinen. Menimme kotiin ja Inka toohotti normaaliin malliin koko illan. 

Mutta illalla kun kokeilin hänen otsaansa, niin se oli todella kuuma ja kun mittasin kuumeen, niin hänen lämpönsä oli 39 astetta. Mielessäni kirosin, että eikö tämä sairastelu koskaan lopu ja samalla pelkäsin, että keuhkokuume olisi tarttunut Inkaan. Aloitettiin lääkitys. Seurailtiin tilaa muutama päivä ja sitten menin hänen kanssaan päivystykseen. Korvatulehdus molemmissa korvissa ja muuta ei kuulemma ole syytä epäillä...

Nyt kun hän on pari päivää saanut antibioottikuuriaan, on mun hälytyskellot alkaneet soida, kun hänen olo/tila ei näytä laantuvan yhtään, päinvastoin. Huominen vielä seuraillaan ja sitten sunnuntaina lähetään TYKSiin käymään, jos ei tauti yhtään helpota.

No, joo... Tämmöstä tää on ollu jo 5 viikkoa... sairastamista sairastamisen perään. Onneksi kevät on jo pitkällä ja kohta alkaa kesä ja tautirintamat alkaa taas väistyä kesän tieltä pois.

Jaa niin... Onhan mulla oikein hyviäkin uutisia! Mä sain vihdoin töitä, JEE! Eli taloudellista helpotusta tiedossa, mahtavaa =)

Kaikesta huolimatta...


Aurinkoista viikonloppua kaikille =)


torstai 23. huhtikuuta 2015

Parisuhdepohdintaa, osa 2: Parisuhteen vaiheet


On aika palata parisuhdepohdintasarjan pariin. Tällä kertaa kerron teille ajatuksiani parisuhteen vaiheellisuudesta, sillä uskallan väittää, ettei parisuhde ikinä ole tasapaksuista elämää koko elinaikansa ajan.

Kun parisuhde syntyy, tulee alkuhuuma. Ihastutaan ja tutustutaan päivä päivältä toiseen paremmin. Kumminkin tämä kuuluisa alkuhuuman aika ei yleensä kauhean kauan kestä tai ainakaan se ei jatku missään parisuhteessa loputtomiin.

"Alkuhuuma on minulle ainakin ollut vähän sellaista pilven reunalla elämistä, jalat ovat kaukana maasta ja silmätkin ovat vähintään osaksi, jos ei kokonaan, "sokeana". Kumppani tuntuu uskomattoman ihanalta ja täydelliseltä."

Kun alkuhuuma alkaa laantua, niin osa ihmisistä lähtee etsimään seuraavaa kumppania, sillä he eivät kestä elämää ilman alkuhuuman tunnetta, jolloin tuntee olevansa todella rakastettu. Tottahan toki niin helposti käykin, kun alkuhuuman aikana kumppanit ovat vielä uusia tuttavuuksia toisilleen ja yrittävät parhaansa toisiaan miellyttää ja etsivät niitä yhteisiä asioita ja tekevät niitä. Ja niistä omista arkisista jutuista ei juurikaan puhuta.

Jos haluaa, että suhde sen jälkeen vielä jatkuu, on sen eteen alettava tehdä töitä!

Niin kuin jo mainitsin, niin kumppanista tulee alkuhuuman aikana aikamoisen epärealistinen kuva ja kun kumppani tai molemmat heistä alkaa rakastumaan toisiinsa, niin se jos joku on hormonaalisesti todella voimakas tunnetila. Useasti tällöin kumppanit lähes liimautuu toisiinsa ja haluavat viettää kaiken aikansa yhdessä. 

Tähän vaiheeseen haluaisin antaa uudessa suhteessa eläville vinkin, että muistakaa silti yrittää irrottautua edes välillä tästä teidän uudesta, ihanasta rakkaudestanne ja lähtekää viettämään aikaa ystävienne kanssa. Rakastuminen on helposti aikaa, jolloin muut asiat eli ystävätkin, tuntuvat jäävän taka-alalle. Se on mielestäni vähän "vaarallista", sillä kun ystävyyttä hoitaa, niin siitä saa ikuisia ystäviä. Kun taas rakastuminen voikin olla sellasta laatua, joka kuihtuu pian pois ja sitten kun ei ole ystäviä, niin kehen sitä sitten turvautuu. Ystävät ovat tärkeitä!
Kun rakastuminen ei ole enää niin uutta ja tunteet alkavat laantua sen verran, että silmät avautuvat ja molemmat uskaltavat vihdoin näyttää toiselle todellisen luonteensa, sekä hyvät että ei niin hyvät luonteenpiirteet.  Siinä helposti joutuu hetkeksi jopa pienen pelon valtaan miettien, että tollainenko tuo nyt on? Voi muodostua hetkellisesti jopa pieniä ällötyksen ja vihan tunteita. Liika yhdessäolo alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan ja silloin alkaakin kaipaamaan sitä omaa aikaa, jota ei ole ollut pitkään aikaan. Toinen voi alkaa myös tuntumaan tylsältä, kun ei enää tulekaan päivittäin uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

Eli nyt on alkanut vaihe, jolloin jokaisen on punnittava, että onko toisen luonteenpiirteet sellaisia, joiden kanssa itse voi elää. Jos toinen tykkääkin käydä nukkumaan aikaisin joka ilta ja itse on tottunut olemaan iltavirkku. Tai jos toinen haluaa, että vessapaperi kulkee päältäpäin ja toinen haluaa sen kulkevan altapäin. Toinen tykkää pitää kämpän kokoajan siistinä ja toista ei haittaa, vaikka vähän sekaista onkin. 

Eli on tullut aika päättää, että riittääkö molemmille ns. arkirakkaus, päästäänkö asioista yhteisymmärrykseen ja pystytäänkö vakiintua.

Neljäs vaihe on yleensä aika raskas ja se vaatii parisuhteelta paljon. Aika usein se tulee noin 7-11 vuoden kohdalla, jolloin alkaa tuntumaan siltä, että tarvitsee enemmän itsenäisyyttä ja irtautumista parisuhteesta. 

"Minä mietin aikoinani tässä vaiheessa, että mitä minä oikein elämältä haluan ja kuka mä oon. Ja täytyy myöntää, että ne asiat ei ole mulle vieläkään täysin selvinneet."

Tähän prosessiin ihminen tarvitsee usein aika paljon omaa aikaa ja tilaa. Joten tämä on siksi joillekin parisuhteille kompastuskivi ja siksi parisuhde päättyy.

Jos parisuhde kumminkin pääsee itsenäistymisvaiheen ohi selvien siitä, on se todella vahva ja yleensä yhteenkuuluvuuden tunne on vahva. Tämän jälkeen sitä painetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven, jotta yhteiset päämäärät saavutetaan. Molemmat osaavat arvostaa toisiaan ja osaavat antaa toiselle myös sitä arvokasta omaa aikaa, jota moni niin paljon kaipaa. Eli molemmat saavat samalla olla tarpeeksi itsenäisiä, mutta kumminkin tuntevat kokoajan yhteenkuuluvuutta. Heillä on tuki ja turva. Toimiva kumppanuus! Kumppanien huumorintaju myös usein tässä kohtaa viimeistään "yhdistyy" ja elämästä tulee kirjaimellisesti hauskempaa ja kun suhteessa on tarpeeksi väljyyttä, niin jutun aiheitakin on enemmän ja päästään yhdessä ihmettelemään maailman ihmeellisiä asioita.

"Oma avioliittoni on vielä osaksi itsenäistymisvaiheessa, mutta suurimmaksi osaksi kumppanuudessa. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja olen rakastunut. Tunnen, että mulla on aina tuki ja turva, johon tukeutua. Olen onnellinen!"


Jos missasit Parisuhdepohdintaa -sarjan OSA 1:sen, niin sen löydät TÄSTÄ!



#parisuhde #kumppanuus #parisuhdepohdintaa #parisuhdevinkkejä #parisuhdevinkit

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kysy, ehdota, anna palautetta

Oletko ikinä halunnut kysyä multa mitään, mutta on jäänyt kysymättä? Tai onko jokin asia blogissa häirinnyt sinua (esim. ulkoasussa)? Entä oletko kaivannut määrätynlaisia postauksia enemmän, mutta et ole saanut haluamaasi?

Kysy, ehdota aiheita ja anna palautetta... Vastaan jokaiseen kommenttiin !

Nyt on sun aika ja mahdollisuus kysyä, ehdottaa ja antaa palautetta!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Elämäntapamuutos: Vko 14 tulokset ja fiilikset

Tää viikko oli aika katastrofaalinen mun laihdutukseni kannalta. Meinaan kuopuksen sairaalareissun takia. Sairaalassa olin lähinnä kanttiinin armoilla ja vähäinenkin liikuntani oli tauolla (ainoa liikunta tiistain jälkeen tapahtui kyykkyjä tekemällä ja seinää vasten punnerruksilla). Onneksi sentään välillä pääsin käymään pikaisesti pienessä lähikaupassa, josta ostin iltapalarahkaa, hedelmiä ja ateriankorvauspatukoita, jotta saisin hiilihydraatit pysymään edes hieman kurissa. 

Joka tapauksessa tämän viikon hiilihydraattimäärä hipoi taivaita, normaaliin ruokavaliooni verrattuna. Pelkäsin hurjasti tänä aamuna mennä vaa´alle ja astuinkin sen päälle kädet silmieni päällä. Pelotti, hirvitti ja olin aivan varma, että nyt on lukemat korkeammalla kuin viikkoihin. Mutta EI! ...Ei ollut. Aivan ihanaa =)

Joten totesin itsekseni, että ehkä mun kroppa oli kunnon tankkausta vailla, jotta lähtisi taas kunnolla toimimaan. Saattoi, raukka "pieni", olla jopa pienoiselle säästöliekille joutunut...

Mutta mennääs itse tuloksiin, jonka jälkeen kirjoittelen teille vielä lukemastani apteekin lehden artikkelista ja pysyvistä elämäntapamuutosta tukevista ruokavalinnoista.


Vko 14 Tulokset

 

- 1,4 kg (yht. - 8,0 kg)

Vyötärö: - 2,0 cm (yht. - 9,0 cm)



**********

Pysyvästi kevyempi?


 
Nyt kun meillä on sairasteltu jo pidemmän aikaa enemmän ja vähemmän, niin on tullut käytyä apteekissakin useasti. Viime kerralla mukaani tarttui Apteekin asiakaslehti: Terveydeksi. 

Normaalisti en lehteä mukaani ole ottanut, mutta nyt silmääni osui mielenkiintoisen artikkelin otsikko: Pysyvästi kevyempi (kirjoittaja Virve Järvinen, asiantuntijana ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm / Helsingin yliopisto).

Heti sopivan tilaisuuden tullen, otin ja luin artikkelin ja yllätyin kuinka paljon olen itse sisäistänyt pysyvästi kevyemmän minän elämäntapoja. Tuli tosi hyvä fiilis ja päätin kirjoittaa artikkelista blogiini. Oli siinä niin hyviä ohjeistuksia tai oikeastaan aika perusjuttuja, mutta hyviä sellasia.

Artikkelissa asiantuntija Mikael Fogelholm toteaa heti alkuunsa, että laihduttajan tulee tehdä sellasia valintoja muutoksessaan, että niiden kanssa pärjää myös viiden vuoden kuluttua. Muuten kilot tulevat takaisin.

Eli usein on kyse omasta ruokavaliosta, joko poistettavista tai korvattavista tuotteista. Suinpäin ei muutokseen kumminkaan kannata rynnätä, vaan on hyvä vähän suunnitella etukäteen, miten korvata mikäkin rasvainen tai runsas sokerinen tuote.


Esimerkkejä minun korvaustuotteistani:


Ennen: Naudanjauheliha 17 %  100g, 228 kcal ja Sika-nautajauheliha 20 %, 260 kcal
Nyt: Naudanjauheliha 10 % 100g, 170 kcal, Naudan paistijauheliha 8 % 100g, 150 kcal

Ennen: Vehnäpaahtoleipä 100g, 264 kcal ja Ruisleipä 100g, 225 kcal
Nyt: Kahden munan munakas kasviksilla, n.166 kcal riippuen kasviksista , rahkapurkillinen (250g) 1-2dl marjojen kera (+1 rkl Psylliumia) n.186 kcal riippuen marjoista.

Ennen: Peruna 100g, 74 kcal / hiilarit 15,5g, Riisi 100g, 137 kcal / hiilarit 30,2g, Pasta (vehnä) 100g 97 kcal / hiilarit 19,6g
Nyt: Kasviksia 100g, n. 20-30 kcal / hiilarit 3-4g, Juurekset 100g, 21-38 / hiilarit 3-7g

Näitä korvausjuttuja on mulla toooooodella paljon! Joten josko haluatte tietää lisää, niin kysykää ihmeessä =)



Artikkelissa mainitaan myös, että nälkä on laihduttajan pahin vihollinen ja että säännöllinen ruokarytmi ja annoskokojen oikeus tuottavat tulosta. Ja niinhän se on! Itse olen nyt oppinut syömään 4-5 kertaa päivässä, entisen 3 kerran sijaan, mutta annoskoot ovat kyllä suurentuneet (artikkelissa mainittiin, että niiden tarvitsisi pienentyä)... heh... Mutta niiden koko tuleekin riippua ruoan laadusta ja siitä, että mitkä ovat tavoitteesi. Jotkut toivoo pääasiassa laihtuvansa, kun taas jotkut haluavat samalla kasvattaa lihasmassaa ja silloin puhutaankin jo ihan erilaisista valinnoista.

Sanoisin, että tärkeintä on oppia kuuntelemaan kehoaan. Jos tunnet näläntunteen, niin varmista, että se oikeasti on myös nälkää. Juo lasillinen vettä, jos ei kymmenessä minuutissa nälkä lähde, juo toinen lasillinen ja odota taas kymmenen minuuttia. Jos vielä tämän testin jälkeen sulla on nälkä, niin sulla oikeasti on nälkä ja tämä tarkoittaa sitä, että joko viimeisestä ateriastasi on turhan paljon aikaa tai sitten annoskokosi ja/tai ateriasi ruoanlaatu eivät ole olleet oikeanlaiset.

Artikkelin lopussa käsitellään sokerin määrää, että mikä olisi hyvä määrä ja että kuinka monissa kevyttuotteissakin nykyään on paljon sokeria. Eli tarkkana saa kauppareissulla olla, josko aikoo pelkkien kevyttuotteiden avulla laihdutella... En suosittele!

Lopussa mainitaan, että virallisten ravitsemussuositusten mukaan sokeria tulisi olla enintään 10% päivän energiatarpeesta eli 50-75g. Tämän voi saada esimerkiksi juomalla yhden tölkillisen limppaa.

Itse olen nykyään erittäin paljon sokereita välttävä ja vähähiilihydraattista ruokavaliota suosiva ja oon huomannut, että viihdyn nykyisten valintojeni kanssa hyvin eli ruokaa on riittävästi ja se maistuu hyvältä!

Ja EI... En ole täysin herkuttomalla "dieetillä", mutta ne herkut ovat nykyään todella paljon sokerittomampia ja rasvattomampia kuin ennen. Uskallan jopa myöntää, että olen pikkusen ylpeä itsestäni... Vaikka sortumisia on ollut, niin entiset herkut eivät maistu enää läheskään niin hyvältä, kuin nämä nykyiset. Eli olen aikamoisen varma, että sortumiset ovat pian historiaa! JEE!

Laitetaas tähän loppuun teille vielä linkki aivan ihanaan jäätelöreseptiin. Kevyempään sellaiseen! Reseptiin pääset TÄSTÄ!


Tsemppiä kaikille elämänmuutosta tekeville!




#elämäntapamuutos #laihduttaminen #painonpudotus #weightwatchers #loosingweight #lifechange #linkkijäätelöreseptiin #pysyvästikevyempi

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Inkan 3v. Prinsessasynttärit

VIHDOIN! Vihdoin ehdin kirjoitella ja näyttää teille kuvin, mitä kaikkea Inkan prinsessasynttärit sisälsi =)

Mietin teemaa kauan ja lopulta kaksi teemaa kisasi keskenään: Elukkasynttärit ja Prinsessasynttärit. Prinsessateemaan päädyttiin siksi, koska neitokainen on nyt noin puolen vuoden ajan ollut innoissaan aina, kun näkee prinsessojen kuvia jossain.

Jos haluat lueskella synttärien suunnittelusta enemmän, niin suunnittelupostaukseen pääset TÄSTÄ

Inkan synttärit olivat virallisesti 10.4., mutta pidimme synttärit vasta 12.4. sunnuntaina, jotta mahdollisimman monelle sopisi tulla paikanpäälle.

Kävi kumminkin niin, että Aino heräsi tuona aamuna kuumeisena ja katsoin tarpeelliseksi ilmoittaa asiasta juhlavieraille, jotta saisivat itse päättää tulostaan ja näin ollen ottaa vastuun mahdollisesta tartunnasta. Tämän takia juhlat kutistuivat minimiin eli juhlijoina olivat vain ihan lähimmät sukulaiset, joista mieheni veli onneksi on Inkan sylikummi, niin saatiin yksi kummeistakin paikalle.

Inkan 3v. synttärit 

 
Kuva 1. Kuva kutsukorteista ja synttärien koristeista.

Kuvassa yksi on ylimmäisenä Inkalle tekemäni Prinsessan kruunu ja valtikka. Sen alta oikealta löytyy Inka istumasta hänelle tekemästäni valtaistuimesta. Täytyyhän "oikealla" Prinsessalla olla vähän parempi paikka istua, kuin tavallisten pulliaisten sohva ;) Sen vierestä löytyy kuva keittiön koristeluista ja kutsukorteista. Ja alimmaisena on keskellä keittiön ikkunaan tekemäni Prinsessan linna ja sen molemmin puolin on muita koristeluita. Täytyy myöntää, että aika homma oli, mutta kyllä se kannatti! Inka oli todella iloinen ja haltioitunut kaikista Prinsessajutuistaan.

Kuva 2. Lahjojen avaamista.

Kun kaikki olivat saapuneet paikanpäälle, pääsi Inka vihdoin avaamaan lahjojaan. Meidän malttamaton neitokainen ;)

Inka sai hyppymaton, hyppynarun, parit housut ja aika paljon rahaa. Muutaman päivän päästä Inka sai meiltä lahjan, joka oli toinen lahjamme hänelle: (ensimmäinen oli Lapsimessut -reissu) polkupyörän. Tarviikin ottaa joku päivä siitä kuva puistoreissulla.

Kuva 3. Inka ja Prinsessan tuoli (valtaistuin). Inka tykkäsi kovasti leikkiä Prinsessaa.
Kuva 4. Inka kakun kynttilää puhaltamassa.

Sitten minä lähdinkin kaffen keittoon ja laittamaan pöydän koreaksi. Kun sain kaiken valmiiksi, sai juhlavieraat kutsun kaffelle. Ensiksi sytytettiin Inkan kunniaksi kakun kynttilä ja hän pääsi sitä puhaltamaan. Hienosti sai Prinsessa puhallettua kynttilänsä sammuksiin yhdellä yrittämällä tuuletuksen kera, "JEE!".

Kuva 5 . Tarjoilut.
Kaffepöydän antimet taisivat olla onnistuneet, kun maistuivat kaikille oikein hyvin. Tällä kertaa en tehnyt tarjottavia kauhean paljon, kun itse en niiden tuhoamisessa sitten myöhemmin pystyisi kumminkaan auttamaan.

Tänä vuonna Inkan synttärien kaffepöytään tiensä löysi: Kinkku-meetvurstivoileipäkakku, banaanimokkapalat, prinsessakeksejä, daim-keksejä ja tottahan toki Prinsessakakku valkosuklaa-vadelmatäytteellä!

Kuva 6. Inka tykkäsi kovasti Prinsessakakustaan. Olihan se sisältäkin Prinsessamainen.

Kaffettelun jälkeen siirryttiin takaisin olohuoneen puolelle touhuamaan kaikennäköistä. Oikeastaan aika perusjuttuja, mutta niistä niitä, joista Inka kovasti tykkää.

Kuva 7. Räpläiltiin ja ihasteltiin koruja ;)

Kuva 8. Leikittiin leluilla kaikennäköisiä leikkejä. Tämä palikkalaatikko -leikki on Inkalle äärettömän helppo ja siksi tykkää sitä muille aina selostaa ja näyttää.

Kuva 9. Lueskeltiin kirjoja. Taisi olla taas yksi Inkan lempikirjoista luettavana. Herra Hakkaraisen tarinoita.

Kuva 10. Tytöt ratsasti pappan Inkalle tekemällä keinuhepalla ja "kiusoittelivat leikkisästi" mummua.

Sitten alkoikin jo ilta häämöttää ja synttärivieraat lähteä. Päivä oli oikein onnistunut! Tytöt, varsinkin Inka, olivat väsyneitä, mutta iloisia ja onnellisia päivästä.

Vielä illalla leikittiin vähän Prinsessaa ja valtaistuimessa istui milloin kukakin ja sai "käskyttää" alamaisiaan ;) Milloin piti hypätä hyppymatolla, milloin hyppynarulla jne. Ainokin oli oikein tyytyväinen päästessään istuinta kokeilemaan ja ei olisi halunnut lähteä siitä edes iltapalalle =)

Kuva 11. Aino valtasi valtaistuimen juhlien jälkeen =)

Oikein mukavat kekkerit oli ja vaikka juhlijoita olikin vähän, ei se meidän juhlamieltä haitannut. Ja täytyy myöntää, että vieläkin muutamia ilmapalloja roikkuu kämppäämme koristamassa. Eihän niitä voi vielä ottaa pois, kun sitten kotimme  ei ole enää Prinsessakoti ;)



#prinsessasynttärit #prinsessateema #3vsynttärit #prinsessakakku #kinkkumeetvurstivoileipäkakku #princess #birthday #princesstheme


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vieraskynäilijäpostaus: Äitiyden ja oman ajan suhde

Olen Niina, kahden pienen vaippaikäisen pojan äiti, bloggaaja, yrittäjä ja avovaimo. Kirjoitan Zeninan-blogiini elämästämme ja unelmistamme nyt nelihenkisenä perheenä. Tässä muutama tuore ajatukseni äitiyden ja oman ajan suhteesta. Miten suhtauduin siihen ennen ja miten ajatukset ovat muuttuneet uuden vauvan syntymän myötä.

PAREMPI ÄITI? Yksi äitiyden merkittävistä seurauksista on sen kuuluisan oman ajan muuttuminen termiksi. Ennen en juuri edes lausunut mokomaa asiaa, saatika koskaan miettinyt sitä sen suuremmin. Ainahan sitä omaa aikaa oli ihan riittämiin. Kävin töissä ja sitten oli se oma aika. Nyt yhden taaperon ja yhden vastasyntyneen jälkeen oma aika määritellään "ajaksi klo 12 ja klo 14 välillä sekä iltaisin klo 20 jälkeen". Määritelmällä on poikkeus ja se kuuluu vapaasti referoituna jotenkin näin: "Odotas kun vauva kasvaa. Saat mahdollisesti heittää hyvästit klo 12 ja klo 14 väliselle omalle ajalle".

Nyt siis ennen tuota mahdollista poikkeustilannetta eletään aikaa, jossa saan istahtaa tekemään mitä ikinä tärkeää (tai vähemmän tärkeää) on tehtävissä kaksi kertaa vuorokaudessa. Vaikka vauva olisi tuolloin hereillä, ei hän vielä vaadi varsinaisesti seurustelua tai seuraa. Hän tuntuu olevan todella tyytyväinen ihan vain saadessaan olla lähellä.


Olen kertonut jo aiemmin omassa blogissani, että tuon "oman aikani" käytän tosiaankin omiin juttuihin. Joskus ehkä nukun tai katson vaikka leffaa. Joskus saatan siivota tai tehdä ruokaa päikkäriaikaan, mutta useimmiten en. Pyrin pitämään kiinni siitä, että oma aika ei ole sitä perheenäiti-aikaa, jota vietän muun ajan vuorokaudesta. Ellen sitten juuri palavasti halua sillä hetkellä siivota. Niinkin joskus käy, tällainen touhuaja kun olen!  
Olen viimeisen puolitoista vuotta ollut hyvin tiiviisti kiinni Patrickissa. Olen käyttänyt muutaman kerran hyväkseni pojan rakastavaa isää, joka on katsonut poikaa kokonaisen päivän minun ollessa jossain tapahtumassa tai tapaamassa kauempana asuvaa ystävää. Samoin aina silloin tällöin harvakseltaan olen irtautunut vaikkapa kampaajalle pariksi tunniksi. "Ongelmani" on se, etten oikeastaan edes halua olla erossa pojasta usein, joten pääsääntöisesti järjestän tapaamiset ja palaverit ym menot klo 12 ja 14 väliselle ajalle. Ihan vain siksi, etten tuhlaisi pojan valveillaoloajasta kovinkaan paljoa juoksentelemalla siellä sun täällä. Koska haluan olla läsnä näkemässä ja mukana kokemassa. Nyt tämä nuorempi tulee olemaan vielä enemmän mukana imetyksen vuoksi. Tosin pulloon on jo opetettu tässä ohella, jotta en ole niin sidottu vauvaan.

Patrick oli vähän haastava vauva ja sen lisäksi ensimmäiseni. Sitä halusi jotenkin aina olla siinä läsnä ihan itse ja koki suurta tyydytystä kyetessään hoitamaan kokonaisuuden omatoimisesti. Nyt toisen kohdalla tiedostan, että kykenen vähän hölläämään. Uskallan jättää pienen helpommin isänsä (ja myöhemmin jonkin muun hoitajan) kanssa, mikäli tulee tarve mennä jonnekin ilman lapsia tai tarvitsen hengähdystauon. Uskallan ehkä ottaa omaa aikaa helpommin jatkossa ja pystyn jopa nauttimaan siitä. Totuttelin Patrickin vauva-aikaan liikkumaan vauvan kanssa ja yksin jonnekin lähteminen onkin tuntunut enemmän oudolta kuin nautinnolliselta. Oppimista on siis tälläkin saralla vielä. Faktahan kuitenkin on, että jokainen pikkulapsen vanhempi, isä ja äiti, tarvitsee jossian määrin sitä ihan omaakin aikaa. Ja kuten olen aiemmin sanonut, sitä voi järjestää myös muuten kuin lapsen kustannuksella. Tärkeintähän on löytää sopiva balanssi omien juttujen ja perhearjen välille. Jaksaa sitten hymyilläkin arjessaan joskus ;D 


Oma aika on asia, joka kerää paljon arvostelua äitien keskuudessa. Kummallista, että hyvä äiti edelleen liian usein määritellään vaikkapa sen mukaan uskallatko ottaa aikaa myös ihan vain itsellesi vai oletko 24/7 lapsen luona. Kumpi äiti on parempi? Ei kumpikaan. Tai kumpikin voi myös olla yhtä huono. Minun mielestäni äidin täytyy pitää huolta itsestään ollakseen hyvä äiti lapsilleen. Mitä se huolen pitäminen sitten itse kullekin merkitsee. On nimittäin todella kapeakatseista arvostella omaa aikaa rohkeasti ottavia äitejä, jos lapsi kuitenkin voi hyvin. Minä en ainakaan kehtaisi arvostella.

Ja vielä kun oppisi oman ajan lisäksi myös vaalimaan vähän enemmän sitä parisuhdeaikaa..

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kun vauva ei reagoi...

Kun vauva ei reagoi kunnolla mihinkään ärsykkeisiin: puheeseen tai ympärillä tapahtuviin asioihin, se saa äidin ja isän pelästymään kunnolla! Näin meille kävi tiistai-illalla, kun Ainon kuume oli saavuttanut tason, jolloin hän ei enää jaksanut ympäristön asioihin kunnolla reagoida.

Samantien lähdimme tekemään sairaalaan lähtemisjärjestelyjä: Toisen autoistuimen siirto toiseen autoon, sairaalakassin pakkaaminen ja samalla Ainoa hoivattiin ja yritettiin ottaa kontaktia. Reagointi oli vähäistä, mutta sitä oli kumminkin sen verran, että uskalsin lähteä hänen kanssaan autolla TYKSin päivystykseen ambulanssin tilaamisen sijaan.

Sain tavarat autoon ja Ainon turvallisesti istuimeen. Kyyneleet valuen starttasin auton ja lähdimme ajamaan kohti päivystystä. Matkalla Aino itki vähän useamman kerran ja yritin häntä lohdutella, että kohta hän pääsee hoitoon. Yrittäen itse pysyä rauhallisena, jotten aiheuttaisi hänelle lisämurheita. Omassa olossa ja voinnissa oli varmasti tarpeeksi huolta...

VIHDOIN! Vihdoin olimme Turussa TYKSin päivystyksen pihassa ja pääsimme päivystykseen. Mietin jo, että pitääkö minun kysyä hätäsisäänpääsyä Ainon reagoimattomuuden takia, mutta mieleni helpottui suuresti, kun Aino alkoi reagoimaan valoihin ja alkoi minulle jo vähän ihmettelemäänkin valoja ja kaikkea vilskettä, jota terveysasemalla oli. Huokaisin ja kyyneleet valuivat helpotuksesta... Ehkä me sittenkin selvitään tästä jotenkin... Siihen asti olin pelännyt, että menetän pienokaiseni...

Kuva 1. Kuvia Lasten poliklinikalta TYKSistä. Aino on päässyt vähän lepäilemään tutkimusten välissä...

Päivystyksessä tehtiin perustarkistukset ja kun heidän kapasiteettinsa loppui, tuli lähtö lastenpoliklinikalle U-sairaalaan. Siellä tehtiin sitten useita testejä (pissatesti masun läpi neulalla, erinäisiä verikokeita, tipan laitto (ensin toiseen käteen ja sitten toiseen, ja kun ei onnistunut, niin päähän), nenästä syvältä myös joku testi puikolla jne)) ja voi kun sydäntäni särki, kun Aino oli muutenkin niin sairas ja joutui useita pistoksia ja tutkimuksia vielä sen lisäksi kärsimään.

Onneksi välillä pääsimme odotushuoneeseen huokaisemaan ja Aino nukkui sylissäni useita muutaman minuutin pätkiä. Kävimme vielä keuhkokuvassa, johon pääsimme potilastunnelin kautta vauhdikkaasti trukkivaunussa edestakaisin. 

Kuvasta löytyi lievä keuhkokuume ja meidät passitettiin sairaalahoitoon TYKSin lasten ja nuorten infektioklinikalle. Siellä tulisimme viettämään ainakin yhden yön nesteytyksessä ja seurannassa. Siksi nesteytyksessä, koska Aino ei ollut suostunut juomaan yhtään mitään tiistai klo 17 jälkeen.

Vihdoin päivän raskaat koettelemukset olivat ohi, tippaletku asennettu ja Aino pääsi nukkumaan. Aino oli niin tosi väsynyt jo, että nukahti aivan heti, kun siihen sai tilaisuuden.

Kuva 2. Tiistai-illalta kuva, kun Aino vihdoin pääsi nukkumaan...

Yön aikana Ainolle aloitettiin keuhkokuumeen takia antibioottikuuri ja sen antaminen tipan kautta teki hänelle pienen itkuherätyksen, mutta hän jatkoi heti uudelleen unia, kun kipu helpotti. Aino nukkui koko yön hienosti ja aamulla meillä oli jo paljon pirteämpi tyttö. Varmaan jo siksikin, kun kuumetta oli vaan ihan vähän ja nyt hän oli saanut reilusti nesteitä.

Kuva 3. Ainon reippailua keskiviikolta.

Siinä päivän mittaan hän jaksoi kovasti jo touhuta ja oli puhetta, että voisimme lähteä kotiin lounaan jälkeen, josko suostuu syömään ja juomaan ja kaikki menee hyvin. Ehdimme jo hetken iloitsemaan asiasta ja siitä, että Aino oli paljon parempivointinen.

No, tuli lounasaika ja Aino suostui syömään ihan pari lusikan päällistä lounasta ja joi ihan vähän. No, ei mennyt kuin vajaa viisi minuuttia, niin housuissa pärähti ja kaikki oli tullut ulos ja vielä yön nesteistäkin suurin osa. Ainon vointi lähti uudestaan huonompaan päin.. ja ripuliksihan se siitä muodostui ja lounaasta aina nukkumaan menoon asti vaihdoin ainolle lähes kymmenen vaippaa. Mikään ei pysynyt sisällä! Taas minua alkoi hirvittää tilanne ja pelkäsin Ainon kuivuvan... Mutta onneksi olimme paikassa, jossa varmastikaan moista ei päästettäisi käymään!

Sitten hoitajan kanssa totesimme, ettei meitä voitu päästää kotiin, koska Aino ei kotona pärjäisi, koska ilmiselvästi tarvitsee vielä tipan kautta nesteitä runsaasti.

Ripulista huolimatta Aino jaksoi vähän touhuilla ja leikkiä (Kuva 4. ylimmäiset kuvat, joissa sininen paita päällä) ja vointi muuten olisi ollut tarpeeksi hyvä kotihoitoon. Päätimme kumminkin jäädä vielä toiseksi yöksi ja onneksi yöksi myös massu vähän rauhottui ja Aino sai nukuttua hyvin koko yön (miinus antibiootin laittaminen).

Kuva 4. Ainon sairaalatouhuja ke-to

Seuraavana aamuna oli aamuvaippa taas sen näkönen, että mietin jo, että vieläkö tilanne on kauhean pahana päällänsä. Sen jälkeen tuli vielä toinen vaippa... 

Sitten olikin aamupalan aika ja Aino reippaana tyttönä söi puurostaan puolet, puolet hedelmäsoseesta, muttei suostunut juomaan. Tosin en ihmettele, sillä yöllä hänellä oli tehonesteytys, joka aiheuttikin sen, että aamulla meidän pikku-Ainosta oli tullut "kiinalainen typykkä". Nesteytystä vähän vähennettiin ja asia korjaantui...

Aamusella isukki toi meille puhtaita vaatteita ja tuli pitämään seuraa meille muutamaksi tunniksi. Aino oli koko päivän aikamoisen väsynyt pikkuneiti, mutta kumminkin jaksoi touhuta ja leikkiä aina välillä ja viihdyttää äitiä ja isää heittelemällä leluja ympäriinsä lattialle.

Minä kun lähdin laittamaan autoon lisää parkkiaikaa ja kauppaan ostamaan itselleni jotain syötävää, niin Aino oli nukahtanut ja uskomatonta! Aamupuuro oli edelleenkin pysynyt Ainon sisällä.

Aino nukkui kauan... 2,5 tuntia ja sillä välin isukinkin oli jo lähdettävä kotiin, jotta pääsisi hakemaan isosiskon hoidosta kotiin. Päikkäreiden jälkeen Ainolle tuli ripulivaippa, muttei se ollut niin iso, kuin aikaisemmat. Päätimme hoitajan kanssa vielä seurailla päivällisen vaikutuksen ja sen jälkeen tehdä päätös, että jäädääänkö vielä varmuudeksi yhdeksi yöksi vai voidaanko lähteä kotiin.

Tuli päivällinen ja tällä kertaa neitokaiselle oli varattuna 4 kk broilerisosetta purkillinen ja vettä sai nokkamukista juoda itse. Aino kirjaimellisesti iloitsi siitä, kun ruoka saapui! Neidillä oli ilmiselvästi nälkä!

Aino otti himokkaasti nokkamukin käteensä ja kietaisi siitä lähes koko mukillisen kerralla sisuksiinsa ja sitten hän söi sosetta niin, että minä syötin toisella lusikalla ja itse söi vauvalusikalla myös. Näin saatiin menemään KOKO SOSE. Aivan upeaa ja kehuinkin, kuinka olen hänestä ylpeä, kun hän on niin reipas. Kehuista palkkioksi sain kauniin hymyn =)

Meni tunti, meni toinenkin... Ja ruoka pysyi sisällä. Aivan mahtavaa. Sitten loppui jo Pikku Kakkonenkin ja siinä vaiheessa totesimme hoitajan kanssa, että nyt taitaa meidän Aino olla vihdoin valmis lähtemään kotiin, äidin ja isän hellään hoivaan!

Kävimme vielä vähän kotihoitoasioita läpi ja Ainolta poistettiin tippa. Sitten keräsimme kamppeet kasaan, annoimme hoitajille, lääkäreille ja siivoojalle kiitokseksi suklaarasian ja kortin. Hoitomme oli todella hyvää ja kaikki hoiti Ainoa, kuin omaa lastaan!

Nyt olemme kotona ja Aino voi jo todella paljon paremmin. Jaksaa touhuta ja höpöttää entiseen malliin. Vihdoin ollaan voiton puolella ja enää ei tarvitse pelätä rakkaansa menettämistä! 

Kiitoksia kaikille, jotka Ainosta ovat huolta kantaneet. Eli jos olet blogin Facebook -sivuilla käynyt, niin olet päässyt seuraamaan tilannettamme jo aiemmin. Myös omaan profiiliini olen tietoja päivitellyt, kun olette niin Ainosta murehtineet. KIITOS! Olette ihania kaikki!



Kyllä pienet on vahvoja... Uskomattoman vahvoja!




Tässä muutama sivusto, johon kannattaa tutustua lasten hätätilanteisiin liittyen:




#lastenakuutithätätilanteet #lastenelvytysohjelinkki #kunvauvaeireagoi 


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Elämäntapamuutos: Vko 13 tulokset ja fiilikset

Tänään oli vähän kenkkua mennä vaakaa morjenstamaan, kun oli takana tankkausviikonloppu. Mutta katsoin sen kumminkin tarpeelliseksi, sillä minulla alkoi tänään Motiviren kesäkroppa -verkkovalmennus (piti saada valmennukselle aloituspaino & vyötärömitta). Valmennuksella tavoittelen painonpudotusta, parempaa oloa ja kiinteytystä kroppaani. 

Tankkausviikonlopun pidin sen takia, että myös tämä valmennus muodostuu vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja täten kroppa oli saatava iskukuntoon sitä ennen. No, okei... Oli mulla omakin lehmä ojassa tässä: Perjantaina käytiin Lapsimessuilla Hesassa ja Sunnuntaina vietettiin Inkan 3v. synttäreitä. Joten, halusin antaa itselleni luvan herkutella kohtuudella.

Aamupala & Lounas. NAM! Mä niin tykkään tästä uudesta ruokavaliosta =)

Mitä fiiliksiin tällä hetkellä tulee, niin ne on vähän jännittyneet uuden verkkovalmennuksen takia. Mutta hyvällä tavalla. Tunnen itseni motivoituneeksi opettelemaan uusia asioita paremmasta ja terveellisemmästä elämästä.

Vähän vielä terveys tökkii vastaan, koska yskäni on aikamoinen ja kurkkuni kipeä, mutta kohta pääsee varmasti täysillä tykittämään treenejäkin jo. Tein toki tänäänkin treenin, mutta sellaisella varovaisella tempolla terveyteni takia.

Suurimpana aikaa vievänä asiana, mulla on tällä hetkellä kumminkin mun kuopukseni Aino. Raukalla on tosi paljon kuumetta. Tänäänkin ollut koko päivän 38,5 - 42 astetta. Korvat tulehtuneet ja sai uuden antibioottikuurin. Mutta äsken, kun häntä yritin saada nukkumaan ja hänelle tuli niin kuuma, että tarvi vaihtaa yöpukua, niin huomasin hällä toisessa jalassa ja toisessa kädessä muutaman näpyn... Hmm... Onko hänelle iskenyt samaan aikaan vauvarokko? Tai vesirokko? Toivottavasti typy olisi huomenna aamulla jo paremmassa kunnossa ja kuume ei olisi niin korkea. Mun sydän murtuu katsellessa, kun toinen on niin reppana! 

Mutta takaisin itse aiheeseen...

Vko 13 tulokset:

 

+ 0,2 kg (yhteensä - 6,6 kg)

 

Vyötärö: - 1,5 cm (yht. - 7 cm)



Nyt tankkausviikonlopun jälkeen luulisi olevan tulossa huimempi pudotus ensi maanantaina. Toivottavasti se myös pitää paikkansa ja saan pomppia ilosta, kun nään vaakalukeman ensi maanantaina =)




#elämäntapamuutos #laihduttaminen #painonpudotus #weightwatchers #loosingweight #lifechange #motivire #mammalaiffii

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Messuantia: Katin Mussukoiden tuotekassin sisältö

Eilen tapasin Lapsimessuilla uuden yhteistyökumppanini Katin, Katin Mussukoista. Aivan ihana ihminen ja omaa yrityksen, joka tarjoaa toinen toistaan ihanempia tuotteita. Kauniita ja laadukkaita vaatteita, kankaita ja myös paljon muita äitiyteen/isyyteen liittyviä tuotteita.

Katin Mussukoiden messuständi Lapsimessuilla 2015 (6s179).

Pientä taustatietoa Katin Mussukoista:

Toiminimi Katin Mussukat (Y-tunnus: 2126225-3) on perustettu vuonna 2007. Yritys jälleenmyy, maahantuo, valmistaa ja valmistuttaa lasten ja aikuisten vaatteita, lastentarvikkeita ja lahjatavaraa.
Valikoima on laaja ja he haluavat tarjota laadukkaita, persoonallisia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan. Osa mm. nimikoiduista tuotteista on sellaisia, joita löydät vain Katin Mussukoiden putiikista.

Katin Mussukoiden messuständin antia.

Vietin Katin Mussukoiden messuständillä tovin ja toisenkin. Kuvaten ja ihaillen yrityksen tarjoamia ihania vaatteita ja myös muita tuotteita. Itse ihastuin eniten värikkäisiin bodeihin, kuvioituihin harsoihin ja isätuotteisiin. Voi kun minä olisin eksynyt yrityksen nettisivuille aikoinaan, kun kokosin isyyspakkausta tyttöjeni isukille. Aivan loistavia tuotteita =)

Kun olin valmis, sain Katilta tuotepussukan...


Saamani tuotepussukka =)

Tuotepussista löytyi aivan ihanat kesämekot tytöille. Molemmille samanlaiset. Niistä tuli heti kesäinen fiilis ja teki mieleni kokeilla niitä tyttöjen päälle, mutta valitettavasti tytöt olivat niin väsyneitä messupäivästä, etteivät enää jaksaneet ruveta vaatteita kokeilemaan. No, vaatteiden käyttöönottopesun jälkeen sitten kokeillaan ja ihaillaan mekkoja.

Pussista löytyi lisäksi molemmille aivan ihanat jätskihuivit ja mulle äippätuubihuivi, jossa luki äiti monella kielellä. Tykkäsin =)

Todella ihania tuotteita löytyi pussukasta. Kiitos Kati!

 
Tuotepussukan sisällöstä kuvia. Jos ihastuit mekkoon, löydät sen TÄSTÄ. Jos taas jätskihuiveihin, löydät niiden tekemiseen kankaan TÄSTÄ. Ja äippätuubihuivi löytyy TÄSTÄ.

HUOM!!


Katin Mussukat tarjoaa kaikille ilmaisen toimituksen -koodin nettikauppaan!



Ilmainen toimitus koodilla: posti224 


Ohjeet koodin käyttöön: Valitse toimitustavaksi posti 3,90e. Tämän jälkeen kirjoita posti224 kohtaan: Kirjoita lunastuskoodi.


Nettikauppaan pääset TÄSTÄ!

 

 

 Mukavia shoppailuhetkiä kaikille =)



 

#katinmussukat #mussukatfi #alennuskoodi #mammalaiffii

Inkan synttärimatka Lapsimessuille Helsinkiin

Tänään se sitten tapahtui! Mun pienestä tytöstä tuli jo 3 vuotias "iso tyttö"! Inkan synttäreiden kunniaksi hain jokusen aikaa sitten bloggaajaksi Lapsimessuille ja kävi niin onnellisesti, että pääsin. Loistavaa! Nyt oli Inkan virallisen syntymäpäivän ohjelmaksi jotain aivan upeeta tiedossa.

Tänään aamulla Aino heräsi taas kerran jo viiden aikoihin ja herätti myös isosiskonsa jo ennen kuutta mölinöillään. Huoh... Onneksi oli tiedossa mukava synttäripäivä Inkalle =)

Teimme aamurutiinit, söimme aamupalan ja sitten pakkasimme kassit ja starttasimme matkalle Helsingin Messukeskukseen. Matka oli pitkä, mutta tytöillä se meni mukavasti, kun he nukkuivat noin puolesta välistä aina perille saakka. Olin niin tyytyväinen, sillä messuilla olisi vaikka minkälaista touhua ja nyt kun tytöt nukkuivat, niin jaksaisivat myös paremmin messuilla!

Saavuimme perille ja tapasimme mieheni vanhemmat, jotka olivat tulleet meidän kanssamme viettämään aikaa messuille. Minä käväsin lehdistökeskuksessa ylhäällä viemässä meitin takit ja hakemassa tiedotteita ja sitten pääsimme nautiskelemaan messuannista =)


#sodastream

Kun lehdistökeskuksesta messuille takasin palailin, niin minua odotti heti ystävällinen Sodastream -konsultti ja tarjosi minulle kuplivaa juotavaa (veriappelsiinin makuista). Ja tarttee kyllä todeta, että siinä vaiheessa se maistui pahuksen hyvältä pitkän ajomatkan jälkeen! Ja taisi muuten tuo kapseleilla toimivan Sodastreamin kuplajuoma olla parempaa, kuin mitä meitin kotona olevalla pystyy tekemään.


Minä vaihtamassa Ainon vaippulia, mutta neitokainenhan halusi tsekata kaiken kivan läpi, jota kojusta löytyi ;) #libero

Pitkä matka, kun tosiaan meillä oli takanapäin, niin oli neitokaisten hoitotilanne myös sellainen, että vaipat oli vaihdettava. Onneksi messuilta heti ensimmäisenä löytyi Liberon vaipanvaihtopiste, joka ei enää parempi olisi voinut olla. Kaikkea löytyi. Jopa sinkkivoidetta...

#meandi

No, sitten päästiin oikein kunnolla messuilemaan. Ensimmäisiä vastaantulleita ilmestyksiä oli tämä me&i:n ständi, jossa oli aikamoiset penkojaiset. Juurikin siksi, ei mieleni tehnyt pujahtaa sankkaan joukkoon, vaan totesin omat miikkarin vaatteeni ostavani sitten alennusmyynneistä jossain välissä.

Perhefoto meistä. Ei kauheen onnistunut, mutta ainoa, jossa on koko perhe.


#toysrus #toptoy

Messuilla oli ihanan paljon touhuttavaa ja vaipanvaihtojen jälkeen aikaamme menikin todella paljon tässä ihanassa Toysrusin Top Toy -kohteessa, jossa oli touhua molemmille tytöille. Näytti moni muukin siitä tykkäävän =) Suosittelen, jos olet menossa ihan pikkuisen kanssa messuille! (Huomenna vielä ehtii (klo 9-17)!


#poliisi #pelastuslaitos

Sekä poliisi että pelastuslaitos oli järjestäneet kivoja tapoja lapsille tutustua heidän toimintaansa. Poliiseilla oli aivan ihana ja halattava maskotti ja pelastuslaitoksella pääsi liukumaan paloautosta ulos ja siitä sai palkkioksi paloauto -päähineen. Myös paljon muuta kivaa oltiin keksitty... Käyppä kurkistamassa ;)



Erittäin suosittu oli myös tämä pitkäjalkainen mies, joka väsäsi mitä ihmeellisempiä asioita pitkistä ilmapalloista. Itse ei ehditty moista ihanuutta hakemaan, kun Inkalla oli jo hurja kiire katsomaan seuraavaan kohteeseen.

#särkänniemi #tykkimaki #linnanmaki #muumimaailma #pakilanvisa

Myös huvipuistot tarjosi lapsille paljon nähtävää ja Inka olikin kaikkea innokkaasti kokeilemassa. Tosin noita upeita hahmoja neitokainen vieläkin pelkää, vaikka esimerkiksi Särkänniemen Herra Hakkaraisen tarinan hahmot ovat hänen suosikkejaan.

Myös urheiluseurojen liikuntakohteita oli useampia, mutta Inkan suosikiksi muodostui Pakilan Visan koripallon heitto.


#muumimaailma #muumit #muumimammanyllatysjuhlat
Seuraavaksi menimme katsomaan Muumimamman yllätysjuhlat -muumishowta. Siellä Pikku Myy laulatutti ja leikitytti muumien kanssa lapsia samalla, kun he esittivät show:nsa. Aivan ihana show! Suosittelen!

Jos olet menossa sunnuntaina messuille, niin Muumishow esitetään klo 15 =) Ja se kestää noin vartin.

#katinmussukat #gugguu #silverjungle #metsola #ellajaebba

Messuilla oli äitinkin silmille todella paljon ihailtavaa. Vaatteita oli pienokaisille myytävänä toinen toistaan ihanempia ja messuille olisi saanut varmasti menemään satasia useamman, josko olisi lähtenyt hankintamielellä ständeille katsomaan vaatteita ja muita ihanuuksia. Laitoin tuohon kuvaan ne, jotka minua mielyttivät eniten.

Jos sinä kävit messuilla tai olet menossa, niin mitkä sun mielestäs oli kaikkein ihanimpia vaatelöytöjä messuilta?

#vallila

Tää oli ihan pakkokuva ottaa! Mä rakastuin tähän värimäärään ihan täysin, mutta samaan syssyyn totesin, että tulipa tästä ihana unelma. Unelma saada tyttöjen huoneeseen Vallilan verhot ja matto. Unelma on tosin vielä kaukainen, mutta ehkä joku päivä mulla on varaa moisiin ihanuuksiin!

#modelexpo2015

Poikkesimme myös Modelexpon puolella, sillä tiesimme siellä olevan lapsille kaikennäköistä mukavaa nähtävää. Pienoismalleja isoista koneista =) Ja voi sitä mielenkiintoa mikä Inkassa ja Ainossa heräsi. Molemmat tuijottamalla tuijottivat hienoja koneita, jotka tekivät töitä kuin isot koneet. Ja sitten vielä toivat tyttöjen viereen yhden rekan, jonka luukun aukaisivat siinä hienosti. Inkan suusta kuului "vauuuuuuu...". Oli varmasti oikein loistava synttärikokemus sekin =)

Inka 3v synttärisankari jätskillä.

Ja tarvihan sitä vielä käydä synttärijätskillä vähän herkuttelemassa. Ja tais olla pehmis hyvää, kun molemmilta tytöiltä kuului vaan "nam nam nam" =)

Tämän jälkeen tytöille iskikin niin väsymys, että oli meidän aika lähteä kotimatkalle. Lapsimessut antoi meille runsaan mitoin upeita elämyksiä, kokemuksia ja ihailtavaa! Kiitos!

Tytöt lähdössä kotimatkalle. Molemmat oli ihan väsyneinä sitä mieltä, että tää ei voi olla totta, me halutaan vielä leikkii! Ens vuonna sitten uudestaan...
Messulöytöjä. #miinajamanu

Messuilta mukaamme ei tarttunut kuin kuvan opukset: Miinan ja Manun Juhla Aapinen ja Väritä oma aapinen -vihkonen. Ja Katin Mussukoiden kojulta sain mukaani tuotekassin, jonka sisällön te pääsette näkemään huomenna, kun esittelen uuden yhteistyökumppanini teille =)

 

Toivottavasti kaikilla muillakin oli yhtä hauskaa kuin meillä! 


Ja oikein ihanaa messuilua niille, jotka sinne ovat huomenna menossa!




#lapsimessut #helsinginmessukeskus #modelexpo