s Mammalaiffii: heinäkuuta 2015

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Onko lihavuus sairaus?

Olen lähiaikoina törmännyt useampaan blogipostaukseen, jossa käsitellään lihavuutta. Tekstit ovat hyvin erilaisia ja käsittelevät asiaa eri tavoin. Yksi tuntee ajatuksistaan piston sydämessään, kun toiselta ei heru kauniita ajatuksia lihavasta ihmisestä sitten millään.

Nuo tekstit "iskee" mua aina suoraan sydämeen, sillä tiedän olevani lihava ja myös tunnen sen päivittäin elämäni käänteissä ja touhuissa... Voisin toki olla vielä lihavampikin, mutta onneksi en ole, sillä jo nyt oloni ei ole enää niin energinen kuin joskus aikoinaan (yläaste), kun olin normaali painoinen.

Nuo postaukset luettuani, päätin kirjoittaa oman postauksen aiheesta, koska asia on minulle hyvinkin ajankohtainen/oma. Haluan kirjoittaa aiheesta myös siksi, jotta saadaan myös lihavan ihmisen näkökulma asiaan, jota kovin moni helposti pui mielessään.

Onko lihavuus sairaus? ...Minun tapauksessani on!


Iso maailma tekee joskus vahvastakin naisesta "alastoman ja haavoittuvaisen". (Photo: CC by Carloz ZGZ)

Minun kohdallani kaikki oikeastaan alkoi siitä, että pienenä olin allerginen lisäaineille ja sen myötä minulle tuli hurjan suuri houkutus käydä SALAA tuhlaamassa puolet viikkorahastani (siihen aikaan viikkorahani oli 1 markka) kioskille karkkeihin. Sain rahalla jopa 10 karkkia ja voi että sitä nautintoa, joka niistä tuli. Ne maistui todella hyvälle juuri sillä hetkellä, mutta myöhemmin ne saivat ihoni kutiamaan ja sain niistä ihottumaa.

Kotona meillä ei ikinä ollut karkkia, koska olin allerginen. Äitini tosin joskus teki itse toffeeta, mutta eihän se sama asia ollut, vaikka hyviä nekin oli. Tämä oli aikaa, jolloin söin silloin tällöin salaa karkkia.

Yläasteella viikkorahani oli tuplaantunut ja kun sillä ei leffaan päässyt, niin useasti se tuli taas tuhlattua karkkiin tai muihin herkkuihin ruokatunnilla. Kyllähän minä viikkorahoistani pyörän ja tietokoneenkin aikoinaan säästin, mutta paljon meni myös herkkuihin...

Kauppikseen opiskelemaan mennessäni pääsin töihin opiskelijakunnan kioskiin ja tukkuhintaiset karkit olivat viimeinen "niitti" ja painon kohoaminen oli taattu! Mutta vielä olin terve ja tunsin oloni hyväksi ja energiseksi. Tuli toinen kauppisvuosi ja kioskin pitäminen jatkui ja niin myös herkkujen syönti ja painonnousu. 

Oloni alkoi muuttumaan tukalaksi ja mulla ei vaan enää riittänyt energiaa mm. steppiin, vaan lintsasin sieltä SALAA ja mussutin jotain herkkua jollain kalliolla luonnosta nautiskellen. Sanoisin, että aika "sairasta" puuhaa. Miksi en vaan voinut ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sinne steppiin. Sen jälkeen olisi ollut parempi ja kevyempi olo ja herkut olisivat jääneet syömättä.

Alkoi aika, jolloin asuin vanhempieni luona, kävin iltaisin puutarhalla tienaamassa rahaa ja mihin rahat menikään... Salaostoksiin ja energittömän muidun bussimatkoihin, fillarin jäädessä pysäkille. Huoh!!

Olen jälkeenpäin miettinyt, että mikä sai mut vaan syömään ja syömään ja olemaan harrastamatta liikuntaa. Puuttuiko elämästäni jotain, tarvinko lohdutusta, olinko ahdistunut tai jopa masentunut. Joka tapauksessa kaikki ei varmastikaan ollut ihan kohdallaan.

Hypätään muutama vuosi eteenpäin, kun menin ensimmäiseen pitkäkestoiseen työpaikkaani koulujen jälkeen ja pari vuotta siitä tapasin ensimmäisen aviomieheni. Kaikki oli hyvin tai niin ainakin luulin, mutta muutaman vuoden päästä tuli keskenmeno, siitä taas pari vuotta eteenpäin ja avioliitto alkoi rakoilemaan syystä sun toisesta. Vian toki ollen molemmissa. Kaikki ihmiset ei vaan sovi yhteen... Eroa miettiessäni aloitin harrastaa liikuntaa ja ahdistukseni myötä, joka minut ajoi salille aina uudelleen ja uudelleen ja tuntikausiksi kerralla, pääsin parempaan kuntoon ja sain voimaa tehdä rankan päätöksen eli erota.

Ero auttoi minua paino-ongelmani kanssa hetkellisesti ja en enää mässännyt sillä tavalla kuin ennen. Laihduin useampia kiloja ja tapasin nykyisen mieheni. Silläkin hetkellä minulla oli aikamoisen paljon ylipainoa, mutta kumminkin voin fyysisesti paremmin kuin vuosikausiin, vaikkakin henkisesti olin sillä hetkellä aika rikki, vaikka se ei päällepäin ikinä näkynytkään.

Tähän päälle jatkuvasti muuttuvat työkuviot (mm. ylennys, ystävän/työkolleegan menettäminen ja taloudellisista syistä irtisanominen) ja uudelleen opiskelemaan lähteminen, laukaisivat niin hankalat henkiset paineet esiin, että kävinkin juttelemassa asioista muutaman kerran oikein ammattilaisen kanssa. Ja se kyllä auttoi paljon. Tämä kyseinen ammatti-ihminen auttoi minua mm. tajuamaan elämäni tilanteen vähän paremmin, että minulle oli tapahtunut niin pienen ajan sisällä, niin todella paljon, etten ollut ehtinyt käsittelemään asioita kunnolla ja siksi voin huonosti. 

Sitten meillä tärppäsi kauan toivottu raskaus niin, että se oikeasti näytti onnistuvan ja olin todella onnellinen. Kaikki murheet unohtui ja niin myös viimeiset lohtusyömisetkin ja en myöskään koennut enää tarvitsevani ammattiauttajaa ja hänkin totesi, että vaikutan nyt niin terveeltä, etten enää häntä tarvitse. Toivotti hyvää loppuelämää ja loppuraskautta!

Olin edelleen ylipainoinen, mutta Inkasta ei tullut juurikaan kiloja tai no 6,5kg, joista 5 jäi laitokselle ja loput meni imetykseen, joten olin erityisen onnellisessa asemassa, kun ei tarvinnut jo olevien ylipainokilojen lisäksi enää pudotella raskauskiloja.

MUTTA!! Inkan jälkeen sain tosiaan useampia kiloja pois painoa, mutta aloimme odottaa toista vauvaa ja Aino toikin mulle sitten 20,5kg ja laitokselle jäi niistä ainoastaan 3kg ja oloni oli tosi iso! Osasyy tuohon oli loppuraskauden liikunnan harrastamisen mahdottomuus löystyneen lantion takia, kun jokainen pieni liike sattui todella paljon ja autoakaan en pystynyt enää ajamaan viimeisellä kolmanneksella kipujen takia.

Noista kaikista kiloista sitten otin ja ahdistuin ja alkoi taas lohtusyöminen. No eihän ne silloin mihinkään ne kilot tipukaan, kun mässäilee herkkuja. Tiedostin asian ja se ahdisti mua vaan lisää. Kilot oli pysyviä!

KUNNES eräänä päivänä vaaka näytti 96kg! Aivan järkyttävän paljon ja myös oloni oli jotain aivan järkyttävää! Ei energiaa, ei jaksamista arkihommiin, väsytti, mikään ei huvittanut, en halunnut mennä ulos, enkä katsoa peiliin, lattialta nouseminen oli vaikeaa jne jne. Silloin heräsin! VIHDOIN!!

Ajattelin, että tää ei voi enää jatkua näin. Ei todellakaan! Muuten mä oon kohta vuoteen oma ja en pysty touhuamaan lapsieni kanssa. En halua enää voida pahoin! Haluan olla energinen! Haluan elää elämääni täysillä! Haluan pystyä juoksemaan lasteni kanssa! Haluan viettää kunnon perhe-elämää, harrastaen kaikkia ihania liikunnallisia aktiviteetteja ja nauttia niistä täysillä! Ilman, että on aina täysin märkä paita... hiestä... Haluan tuoksua hyvältä! Haluan tuntea itseni kauniiksi! Haluan tuntea itseni naiseksi! Puhumattakaan seksikkyydestä... Olisi ihanaa olla seksikäs tai edes tuntea itsensä seksikkääksi! Mä ansaitsen parempaa! NYT ON PAKKO TOIMIA!!!! JA PIAN!

Ja niin lähti käyntiin mun loppuelämän elämäntapamuutos! Josta olen tännekin kirjoitellut ja päivitellyt tietoja. Nyt on jo yli 12kg takanapäin, mutta vielä on monta kiloa pudotettavaa jäljelläkin. Mutta nytkin jo tunnen itseni energisemmäksi ja iloisemmaksi. Enää ei ole kauhean paljon niitä lohtusyöntijaksoja (on niitä vielä, mutta onneksi osaan ne jo katkaista...) ja suunta on oikea!

Minun kohdallani lihavuus on sairaus! Sairaus, joka sijaitsee mun kahden korvan välissä... Itsetunto, mukavuudenhalu, toisten mielipiteiden liiallinen vaikuttaminen mun elämään (miellyttämisen haluako?...Miksi ihmeessä...) ja kaikista pahimpana saamattomuus liikunnallisesti! Ne on mun kompastuskiviä, niitä isoimpia! Ne jotka kehtaa vähän väliä kummitella ja ilmoitella itsestään.

Sinänsä jännä juttu, koska työelämässä olen taas täysin erilainen. Siellä olen energinen, tarmokas, päättäväinen ja tulostavoitteinen, joka pystyy hallitsemaan isoja kokonaisuuksia suht helposti. Mutta joo... Eikös sitä sanotakin, että jokaisella on kaksi minää... Kotiminä ja työminä, jotka täydentävät toisiansa ;)

Mutta tosiaan nyt on (uskallanko sanoa...) kaikki paremmassa hallinnassa, kuin vuosiin ja elämäni narut ovat tiukasti kiinni hyppysissäni! Vielä on paljon matkaa normaali painoon, mutta kyllä mä sen vielä saavutan =) Nyt mulla on vähän taukoa tiukasta ruokavaliosta ja elokuun jälkeen taas jaksan entistä innokkaammin tavoitella normaalipainoa =)

Varsinkin, kun mulla on täällä blogissakin aivan ihania tsemppareita lukijoina! KIITOS!



#lihavuus #onkolihavuussairaus #sairaus #elämäntapamuutos #herääminen #mitämieltäsinäolet

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Facebook -ARVONTA! Voita lippupaketti Turun Messuille!


Voita lippupaketti Turun Messuille (20.-23.8.2015)!



Mammalaiffii -blogi arpoo 3  kahden lipun lippupakettia, yhteistyössä Turun Messukeskuksen kanssa, arvontaan osallistuvien kesken.

TYKKÄÄ JA JAA blogin Facebook -sivulla oleva (kiinnitetty ylös) arvontailmoitus, niin olet mukana arvonnassa!! Arvonta on avoin kaikille!

TÄSTÄ löydät tiesi arvontaan! Tervetuloa osallistumaan!

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 12.8.2015 klo 21.00 ja jotta tavoitamme voittajat, niin jätäthän kommentin osallistumisestasi kyseiseen arvontailmoitukseen blogin Facebook -sivulle. Esimerkiksi: t&j.


Oikein paljon onnea kaikille arvontaan!





Huom! Facebook ei ole millään tavalla osallinen tähän arvontaan.




#turunmessut #turunmessukeskus @turunmessukeskus #arvonta #voitaliputturunmessuille #mammalaiffii

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Alemyyntilöytöjä, kuulumisia ja turkinpippurijätskiä!

Mulla oli eilen omaa aikaa monta tuntia, joten päätin lähteä shoppailemaan liikkeiden alemyynteihin ja kiertämään Radiokirppiksen. Ensiksi menin kirppikselle ja sitä kiertäessäni totesin kesän vaikuttaneen kirpputorin tavaroiden laatuun ja lastenvaatteiden ja tarvikkeiden määrään negatiivisesti. Myös monia pöytiä oli tyhjinä. Harmitti! Yleensä kun tämä on yksi Salon parhaimmista löytökirppiksistä ja nyt löysin sieltä ainoastaan kasan atomi -leluja Ainolle 2e:lla. No, oli sekin aikamoinen löytö, mutta kirppikselle mennessäni ajattelin sieltä muutakin ostavani.

Kirppiksellä kiertäminen uuvutti minut ja en jaksanut lähteä kiertämään enää muita kirpputoreja. Päätin viedä auton Anttilan parkkihalliin ja mennä Anttilaan katsomaan, josko siellä olisi kivoja ALE -löytöjä.


Anttilasta löysinkin Inkalle My Little Pony -sadeasun 15e:lla ja lisäksi ostin tytöille sadehatut ja Ainolle uudet kurahanskat, kun vanhat ovat jäämässä pieneksi. Lisäksi löysin Inkalle verkka-asun 10e:lla. Näiden löytöjen lisäksi ostin tyttöjä varten aurinkorasvan. JEP!... olen edelleenkin positiivinen kesäsään suhteen. Kyllä se kuuma osuuskin sieltä vielä tulee, uskokaa pois ;) Ostin itselleni myös askarteluun vähän kivoja nauhoja...

Anttilan jälkeen bongasin, että Mukelomestassa on loppuunmyynti!! Kääk!! Salon paras lastenvaateliike lopettaa toimintansa. Jatkossa taitaa tarvita mennä lastenvaateostoksille Turkuun... Huoh... Tykkäsin hurjan paljon Mukelomestasta. Siellä on niin hyvä palvelukin =)

No, sieltä bongasin Inkalle Reiman kumisaappaat puoleen hintaan ja hintaa jäi alle 15e ja Ainolle laadukkaan sadeasun -30% hinnalla. Tosin sen jälkeen jäi hinnaksi vielä noin 30e, mutta kyllä sen verran kunnon laadukkaasta asusta mielellään maksaakin.

Näiden löytöjen jälkeen suuntasin vielä tieni H&M:ään ja sieltä ostin Inkalle Frozen leggarit ja t-paidan ja kivan kissapaidan odottamaan ensi kesää.


Reissuni lopuksi kävin vielä Design Hillsillä shoppailemassa vähän askartelumateriaaleja ja ihanalla fetasalaatilla ja lattella. Jotka maistuivat hurjan hyvältä kunnon shoppailupäivän jälkeen, mutta vähän jäi harmittamaan, kun fetaa jäi vielä paljon jäljelle salaatin loppuessa kesken. Mutta hyvää oli silti =)

Mitä meidän kesään sitten muuten on kuulunut? Muutamia postauksia olenkin jo tehnyt, mutta muuten ollaan suht rauhallista kesää vietetty. Isä-lapsiurheilukisat on taas koettu ja Inka sai jo toisen mitalinsa. Lähipiirin koirien kanssa on leikitty, isovanhempia nähty, sukulaisissa vierailtu, paljon ulkoiltu ja leikitty kaikkea kivaa sekä ulkona että sisällä.

Parhaaksi aktiviteetiksi, joista meillä eniten tykätään, on päässyt ylitse muiden: Lätäköissä pomppiminen! Se on molempien mielestä hurjan kivaa ja kiitos Suomen kesän, sitä ollaan myös paljon päästy tekemään.
  

Välillä on kovasti väsyttänyt ja otettu päikkäreitä jopa sohvalla tai äitin tai isin kainalossa. Sitten taas jaksaa toohottaa, kasvaa ja kehittyä vauhdikkaasti. Ainostakin on kuoriutunut aikamoinen kiipeilijä-neitokainen ja Inka pystyy jo vaikka mihin temppuihin liikunnallisesti ja muutenkin. Hänelle on myös tullut vähän malttia lisää, mikä on oikein mukavaa... Saadaan vähän enemmän askarreltuakin ja muita keskittymistä vaativia leikkejä leikittyä.

Ja tottahan toki meidän kesään on mahtunut jäätelöä jos mimmosta!! Tänä kesänä lähinnä itsetehtyä =) Monet ovat reseptin jo julkaisseet blogeissaan, kun kyseisestä jätskistä on muodostunut ns. somejätski. Tosin sama jätski on ollut jo blogeissa esillä parisen vuotta sitten ja myös yhden lemppariblogini, Bakevillen, resepteissä ja sieltä minä sen alunperin bongasin kokeiluun.

Alkuperäiseen reseptiin pääset TÄSTÄ ja tässä tulee mun lemppariversio (josta kuvan varmaankin jo bongasit alimmasta kuvakollaasista):

Turkinpippurijäätelö


3 prk (á 2 dl) vispikermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
0,5 dl glukoosisiirappia
2 pss Fazerin Turkinpippurirouhetta

Laita vispikermat kulhoon (iso) ja vispaa kerma vaahdoksi (vaahdon kiinteys on sillon hyvä, kun se ei putoa kulhosta sitä kallistettaessa. Varo kumminkin, ettet vatkaa vaahtoa "voiksi"). Kaada makeutettu kondensoitu maito kerman joukkoon. Kaada joukkoon myös glukoosisiirappi ja sekoita ne kaikki hyvin sekaisin. Nyt sulla on valmiina jäätelön perusmassa ja nyt on aika lisätä mausteet eli tässä tapauksessa 2 pss turkinpippurirouhetta. Sekoita massa hyvin, jotta turkinpippuri leviää massaan tasaisesti ja myös massa saa hieman väriä rouheesta. Nyt sun jäätelö on pakkasta vaille valmis. Nyt enää kansi purkin päälle ja jäätelömassa 4-5 tunniksi pakkaseen ja TA DAA!! Jäätelö on valmista nautittavaksi!

VAROITUS!! Tämä jäätelö on äärettömän hyvää, koukuttavaa ja tuhtia tavaraa! Lihomisvaara ;)

VINKKI: Perus jäätelömassan joukkoon voit laittaa ihan mitä tahansa mausteeksi. Vaikka karkkeja, jos niin haluat. Muutama kokemus kumminkin mulle on tullut, josta opin, että ei kannata niin tehdä... Eli: Jos laitat joukkoon DAIM -rakeita, niin älä laita kokonaisina, koska ovat niin painavia, että painuvat jäätelön pohjalle tai josko haluat laittaa marjoja tai hedelmiä joukkoon, niin ota huomioon se, että ne jäätyvät ja ovat kovia! Eli itse olen ensimmäisen jäätymisefektin jälkeen välttänyt moisia, koska mansikkajäätelöni oli osaksi kovaa jäädykettä ;) Tosi hyvää silti, mutta hankalaa saada palloiksi.


Herkullisia jätskihetkiä kaikille!





#turkinpippurijäätelö #jäätelöresepti #somejätski #somejäätelö #alelöydöt #korttiaskartelu #askartelu


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Saaristoristeilyn taikaa

"Mä Hauuuuun Paaomeea!!!", oli viime viikon alussa suosittu lause meidän perheessä. Viime Matkatenava -lehdessä oli meinaan kuva laivan pallomerestä, jonka meidän tytöt bongasi sieltä viime viikon maanantaina. Inka repi heti aukeaman irti lehdestä yhteistä ihastelua varten ja alkoi hokeminen: "Mä hauun Paaomeea!". Sitä jatkui ja jatkui. Kuvaa tultiin näyttämään meille vähän väliä ja välillä hokeminen ja jopa nuo sanat laulumuodossakin riensivät korviimme ihan ulkosallakin ja ihan joka paikassa. Halu oli kova ja se oli niiiiiiiiin kova, että keskiviikkona me kyllästyimme tuohon hokemaan ja tilattiin tytöille yllätykseksi Saaristoristeily Ahvenanmaalle Silja Linella tai Tallink se vissiin nykyään on ;)

Torstaina sitten aikaisin aamulla starttasi meidän laivapäivä lasten ehdoilla eli tiedossa oli paljon ajanviettoa Pallomeren äärellä! Onneksi laivalla oli muutakin ohjelmaa.


Laivalla meitä vastaanottamassa oli Harri Hylje, jota tytöt näyttivät pelkäävän. Niin kuin kaikkia hahmoja, jotka ovat ihmisen kokoisia ja eläväisiä. Jos kyseessä olisi ollut nukke, sitä olisi halattu! Nyt ei sitten millään, vaan minä jouduin nappaamaan halikuvan toisen tytön hyljehalista muistoksi, jotta pääsisimme muistelemaan myöhemmin Harri Hyljettä.

Laivamatkamme sattui mukavasti kauniille päivälle ja pääsimme myös kannelle viettämään aikaa ja nauttimaan raittiista ilmasta. Risteilyn kohokohtia olivat kumminkin Muumipeikko ja Pikkumyy! Niitäkin pelättiin, mutta samalla myös ihailtiin hurjan paljon!
 

Alku meni niin, että Inka ei suostunut edes samalle tanssilattialle heidän kanssaan, kun pelko oli kova. Mutta lopulta kiinnostus ja halu kumminkin voitti pelon ja päädyimme tanssimaan ja leikkimään Muumipeikon ja Pikkumyyn kanssa. 

Lopulta Inkaa jäi vähän harmittamaan, kun hän ei uskaltanut halata Pikkumyytä, vaikka kovin oli jo menossa... Pelko kumminkin iski ennen halia. Lohdutin Inkaa, että Pikkumyy sai tänään hurjan paljon haleja ja jaksaa varmasti odottaa Inkan halia seuraavaan kertaan ja näin Inkalle tuli taas hyvä mieli ja juteltiinkin, että ensi kesänä, jos hän uskaltaa jo, niin voidaan mennä katsomaan Pikkumyytä Muumimaailmaan. Pikkumyy on Inkan ja Ainon lempihahmo muumimaan hahmoista.

Laivalla oli myös suunnistusta, josta sai palkinnoksi muumien solmukoulusetin (liian vaikea näin pienille) ja pienet värikynät (sopivat matkavärikyniksi). Lisäksi muumitansseihin ja eläinleikkiin osallistumisesta tytöt sai muumitatuointeja kotiin vietäviksi ja ne tuossa hyllyllä odottaakin ensi viikonlopun kyläilyä, kun Inka haluaa päästä näyttämään muumitatuointeja kavereilleen.


Ja tottahan toki me vietettiin paljon aikaa niillä leikkialueilla eli mm. pallomeressä, joita oli kaksi. Toinen pallomeri oli Silja Landissa, jossa olimme menomatkalla monta tuntia ja paluumatkalla matkasimme Summer Centeriin, josta löytyi kaikennäköisiä kivoja aktiviteetteja pikkuisille ja vähän isommillekin lapsille. Meidän tyttöjen hiteiksi nousivat pallomeri ja pomppulinna.

Saaristoristeilymme ruokailuineen kaikkineen meni oikein mukavasti ja olimme lopulta kaikki oikein tyytyväisiä, mutta aikamoisen väsyneitä, kunnon hauskan touhupäivän jälkeen. Tytöt nukahti samantien, kun autoon pääsivät tai Aino oikeastaan nukahti jo terminaalissa hissiä odottaessamme.


Kiva päivä! Kiva reissu! Suosittelen!



sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Turun Messut - ARVONTA on nyt päättynyt ja voittajat selvillä!

http://turunmessukeskus.fi/messut-ja-tapahtumat/turun-messut/etusivu/
^ Tätä kuvaa klikkaamalla pääset Turun Messujen pääsivulle


Arvonta on nyt päättynyt ja voittajat kävin arpomassa lahjomattoman random.org:in sivujen arvontageneraattorilla. Arvontaonni suosi tällä kertaa seuraavia lukijoitani:


Viivi Varjola    ja    Päivi Sarasniemi

 

Onneksi Olkoon! 

Olette molemmat voittaneet 2 lippua Turun Messuille!


(Lähetän teille nyt samantien yv:tä Facebookin puolella, joten muistakaahan tsekata MUUT -kansionne, johon viestini hyvin todennäköisesti tupsahtaa)



HUOM!! Ja niin kuin aikaisemmin jo vihjailinkin, niin tämä ei ollut ainoa Turun Messujen kanssa yhteistyössä pitämäni lippuarvonta, vaan toinen on tulossa tämän kuun loppupuolella. Joten olkaahan "kuulolla" ;)


 Kiitos kaikille osallistumisesta! 


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Leikkilauantai

Blogissani alkaa 1.8. lauantaina ns. linkitys-sarja, jossa kerätään bloggaajien kesken lapsille ja lapsenmielisille Leikkipankkia, nimeltään LEIKKILAUANTAI. Leikkilauantaille on blogissa oma sivu, johon pääset TÄSTÄ! 
 
Leikkilauantain tarkoitus on motivoida perheitä viettämään luxusaikaa yhdessä sekä sisällä että ulkona touhuten ja myös että vanhemmat löytäisivät tätä kautta lapsilleen kaikkea mukavaa puuhaa.
 
 
 
Leikkipankkiin kuka tahansa bloggaaja voi linkittää seuraavanlaisia postauksia:
 
  • Leikkejä
  • Lauluja
  • Askarteluja
  • Käsitöitä (joita lapsikin osaa tehdä)
  • Värityskuvia
  • Ulkoleikkejä
  • Sellaisten kivojen paikkojen esittelyjä, jotka sopivat lapsiperheille.
  • Aktiviteettejä eri ikäisille lapsille ja lapsenmielisille
  • Pelejä
  • Yms. jotka ovat kivoja vinkkejä lapsiperheille.

Linkitysaika alkaa aina joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina ja linkitysaikaa on sunnuntai-iltaan klo 22 asti. Ja sitten seuraavat linkitykset ovat taas kuukauden päästä... Näin pikkuhiljaa saamme koottua kunnon leikkipankin, josta jokainen meistä saa kivoja vinkkejä perheen yhteisiin hetkiin, lapsille leikkeihin, askarteluihin jne.

Muistathan linkatessasi linkittää suoraan postauksen, etkä blogisi pääsivua, jotta leikkipankin käyttäjät löytävät helposti vinkkisi! Muistathan myös linkittää postaukseesi Leikkipankin, jotta lukijasi löytävät myös muut vinkit =) Ja käy ihmeessä hakemassa toisien bloggaajien postauksista vinkkejä myös itsellesi ja jätä pieni kommentti käynnistäsi muistoksi. Me kaikkihan rakastamme kommentteja, eikö niin ;)

Minä sitten käyn läpi postauksia ja poistan asiaan kuulumattomat postaukset, jotka eivät lasten puuhasteluihin millään tavalla liity tai ovat muuten aiheettomia.

Sitten kun postauksia alkaa olemaan enemmän, teen niistä aiheluettelon, josta jokainen sitten näppärästi löytää haluamansa touhut. Esimerkiksi jos haluaa etsiä jonkun kivan käsityön lapselleen tehtäväksi, niin se tulee löytymään Käsityöt -otsikon alta =) 

Tervetuloa osallistumaan!! 

 

***** 

 

Welcome to Saturday Kids Activity bank!! This site is only for these Kids Activity ideas!!! I'll delete links that don't include any nice ideas for kids to play or to do. Please make sure to link to your post - not the main page your blog and link back to my blog so your readers will find this linky bank too.


 Following post are allowed:
  • Play activities and games for kids
  • Nice kids songs to sing 
  • Kids activities
  • DIY ideas for kids
  • Coloring pages for kids
  • Crafts for kids
  • And other nice ideas for kids 

This begins 1st of August and you have time to link your post until 2nd of August 10pm (Helsinki time area). If you didn´t make it, don´t worry! You can link your post next time, which is the first saturday of September =) 


Welcome to participate!! 

 

 

#leikkipankki #leikkilauantai #leikki #askartelu #lapset #diy #lapsiperhe #kidsactivitybank #craftsforkids #diyforkids #bloggerlinkyproject #familytime #playtime
 

torstai 9. heinäkuuta 2015

Roolipeliä parhaimmillaan

Minä olen tunneihminen ja myös äitinä hyvin tunteikas. Kun lapsi itkee, saatan minäkin ruveta itkemään. Kun lapsi nauraa, nauran minäkin. Kun lapsi kiukuttelee, tuppaa se tarttumaan minuunkin. Olen mielestäni todellinen äiti suurella sydämellä ja yhteiskunnan äidin rooli ei vaan yksinkertaisesti ole mua varten.

Yhteiskunnan asettama äidin rooli on huomattavan ylikorostunut. Nykyään lapsi on projekti ja äiti valmentaja. Se on todella surullista, sillä mielestäni lasten tulisi saada olla lapsia. Leikkiä, laulaa, hassutella, purkaa tunteitaan ja hakea tukea ja turvaa vanhemmistaan. 

Saako lapsi tarpeeksi tukea, jos äiti on valmentaja? Osaako äiti ottaa oikean asenteen, kun koittaa kiukuttelupäivä? Osaako hän sanoa "Kiukuttele vaan, jos se helpottaa!" vai nouseeko hänelle heti valmentajavietti ja hän yrittää lopettaa kiukuttelun eli toisin sanoen tukahduttaa lapsen tunteet.

Äidin rooli on osattava myös riisua pois, kun koittaa kahden keskinen aika oman miehen kanssa. Mies ei kuitenkaan kaipaa äitiä vaan naista. Mies odottaa naiselta naisellisia piirteitä, ei purkautumista päivän tapahtumista tukka sotkuisena ja kainalot hikisenä. Jos äidin roolista ei ole valmis luopumaan, ja pariskunta kutsuu toisiaan isäksi ja äidiksi, ei ole ihmekään, että intohimo katoaa suhteesta.

Äidin rooli ei ole helppo. Jos äiti haluaa itselleen jotain, sitä pidetään helposti itsekkäänä. Äidin rooli on olla kaiken kärsivä äiti ja itseä varten tehdyt asiat pitää jotenkin ansaita. Nykyajan yhteiskunnassa äiti helposti sortuu siihen, että toteaa tehneensä nyt niin ja niin paljon, että ansaitsee hemmottelun tai edes vähän omaa aikaa. Useimmille äideille se ei ole arkipäivää, että ottaisi aikaa itselle.

Itsekin olen usein sortunut moiseen ajattelumalliin ja en ole ottanut tarpeeksi omaa aikaa itseäni varten. Myönnän sen. Tämän takia olen viimeisten vuosien aikana ollut äärettömän väsynyt ja tuntenut itseni uupuneeksi.

Mutta vähän aikaa sitten heräsin huomaamaan tilanteen ja muutin asennettani. Aloin ajattelemaan, että se, mikä on hyväksi minulle, on hyväksi myös miehelleni ja lapsilleni. Mies ja lapset eivät ala voida pahoin siitä, mikä äidille tekee hyvää. Joten olen alkanut ottaa omaa aikaa enemmän ja heittänyt yhteiskunnan asettaman äidin roolin paineet roskakoriin... En suostu ajattelemaan, että olisin huono äiti, vain siksi, että haluan pitää myös omasta hyvinvoinnistani huolta. Päinvastoin! Kun minä jaksan paremmin, niin jaksan myös olla paremmin läsnä perheelleni arjen pyörteissä.

Unohtakaa roolit ja muistakaa elää myös itsellenne!




#todellinenäiti
 

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kesäkuu kuvin =)

Tässä teille vähän kuvakollaaseja, joista osaapi ehkä hieman päätellä meidän kesäkuun kuulumisia =) Kuvia on tuhansia (gröhöm... oon sitten vähän innostunut kuvaamisesta vissiin), joten nämä oli vaikea valita. Toivottavasti tykkäätte =)


Meidän kesäkuu koostui sadekelien vesileikeistä ja lätäköissä hyppimisestä, kukkasien ihailuista, korttiaskartelusta, puistoiluista joka ilmalla (olemme käyneet todella useissa puistoissa), ystävistä, kuntoilusta, kesäherkuista, luontopoluista, pienistä kesälomareissuista (mm. eläimia kattomassa ollaan käyty useammassa paikassa), kirppistelystä, saippuakuplista ja monista toinen toistaan upeimmista elämyksistä ja uusista asioista.


Ollaan opittu paljon niin itsestämme, toisistamme kuin luonnosta ja eläimistäkin. Tytöt kehittyvät ja kasvavat hurjaa vauhtia ja äitin ja isinkin on pistettävä "kaikki peliin", jotta pysymme touhukaksikon perässä ;)

Vaikka rahaa ei oo reissaamiseen, niin silti kesäkuumme on ollut tähän astisista kesäkuista ihan paras! Pienelläkin budjetilla saa paljon aikaan, varsinkin kun ottaa huomioon sen, mitä luonto tarjoaa ihmeteltävää ja nähtävää. 

Vasta kesäkuu takana kesästä ja pari kuukautta vielä kesää jäljellä... Mitä tässä vielä ehtiikään tapahtua. Vaikka ja mitä ja suunnitelmiakin on jo muodostunut ;)


Oikein ihania kesäpäiviä kaikille!


Ja muistakaahan osallistua ARVONTAAN mammalaiffiin facebook -sivulla!!